tiistai 12. marraskuuta 2019

"Vitunmoisia mäkiä jokapaikassa"

Wau. Siitä on taas vierähtänyt melkein puoli vuotta, kun oon tänne mitään rustaillut. Jotenkin, yllättävää, en ole saanu aikaseks. Mutta nyt oon taas ntässä kirjottamassa. On tässä vähän uutta taas kerennyt tapahtumaankin. Ja tämä postaus onki lähinnä semmonen kuulumisten ja ajatusten tylsä päivityspostaus. 

Ehkä isoin asia, mitä tässä kuukausien aika on tapahtunut on se, että asun nykyään Jyväskylässä. Muutin tänne elokuun lopulla. Ja joo, oon tykänny asua täällä. Toki silloin, kun tätä muuttoasiaa vakavasti harkitsi mietti sitä, että kun muutan Leon kanssa näin "kauas" sukulaisista ja kavereista, että miten käy tukiverkoston kanssa yms. Mutta hyvin on pärjätty tähän mennessä ja ei tästä oikeesti mee edes kauaa tuonne Tampereelle, Leo pääsee kyllä edelleen sukulaisille yms viikonlopuksi hoitoon jne. Mun vähäisetkin kaverit jäi toki Tamperelle, mutta oon onneks tottunu oleen "yksin" ni ei oo sillai ollu ongelmia. Toki niitä kavereita olisi täältäkin päin kiva saada, mutta toistaiseksi ei oo lykästänyt. 
Ja ei tosiaan Leon kanssa asuta kaksin, vaan muutettiin  Samin kanssa yhteen. Se oli tähän tilanteeseen hyvä ja kaikista järkevin ratkaisu. Ja hyvin on yhteiselo sujunut. Ei oo hirveesti ollu erimielisyyksiä. Perus normi kinaamista toki. Ei muutettu keskustaan, vaan vähän syrjemmälle, joka tuntuu joillekkin olevan ongelma. Täältä on keskustaan se n.7km, mikä ei minusta ole paljon. Toki ei sitä nyt päivittäin kävele, mutta julkiset kulkee oikein hyvin ja autollakin tarvittaessa pääsee. Asuinhan minä Tampereellakin Hervannassa, mistä on lähes sama matka keskustaan. 

Toinen asia, mikä on muuttunut on tottakai mun koulu. En voi tietenkään jatkaa Ikaalisissa koulunkäyntiä, joten aloitin tääläpäin uuden alan. Taas. Opiskelen nyt Saarijärvellä eläintenhoitajaksi, oon tykännyt. Olen monimuotoopiskelija, eli mulla on vähän lähiopetusta per kuukausi. Enemmän verkko-opintoja ja työssäoppimista. Tuntuu, että tää on se miun oma ala. Kunhan saa oman henkisen jaksamisen vielä kuntoon, niin työharjottelutkin helpottuu. Mulla on tosi kivat koulukaverit ja kerrankin kouluun meneminen poissaolonkin jälkeen ei tunnu siltä, et kaikki katsoo kieroon. 


Mä vannoin sillon kun Lahdesta muutin pois, että en koskaan enään muuta niinsanotusti miehen perässä mihinkään. Ja kuinkas kävi. Noh, tää onneksi tuntuu kaikinpuolin paljon paremmalta ratkaisulta, kun se Lahteen muutto muinoin. Siitä oppineena :D 
Täällä yllättäen ei nyt kovinkaan erilaista ole asua, kuin Tampereella. Yhtälailla keskustassa käyn harvoin ja bussit kulkee ja näyttää sisältä lähes samalta. Ainoa ero, minkä ehkä olen huomannut täällä, niin bussista poistuttaessa vähnitään joka toinen ihminen kiittää bussikuskia. Toisin kuin Tampereella, missä en kuullut koko asumiseni aikana, kuin ihan pari kertaa jonkun kiittävän. Ja asuin kuitenkin useamman vuoden ja kuljin bussilla lähes päivittäin. Toki hyvä asiahan tuo on vain, Leokin on oppinut kiittämään poistuessamme bussista.