En ole kadonnut...ehkä..vielä

 Hellurei!

 En muista, koska olen tänne isänpäiväpostausta ennen mitään kirjoitellut, saatika sitä mitä siinä luki. Mutta tässä ollaan. Elävänä ja yhtä sekaisin, kuin aina ennekin. En tiedä osaanko enään kirjoittaa mitään erikoista. Tehdään vaikka niin, että kerron muutaman kohokohdan ja loppuun kuulumisia juuri nyt.

Asuminen

Olemme näppärästi viime elokuusta lähtien asuneet vuokralla omakotitalossa ja en voisi olla iloisempi omakotitaloasumisesta. Vaikka tämä ei oma olekkaan, niin on tässä silti sitä jotain. Ah. Täältä löytyy 4h + keittiö. Sauna porealtaineen löytyy tuosta ulkorakennuksesta/ulkoa. En tiedä, mitä muuta tästä sanoisin. Minun lisäkseni täällä asustelee tuo ukkeli ja Leo, joka on jo 7v ja lähtee syksyllä kouluun. Kirppu niinkuin ennekin ja vaihteleva määrä kissoja, aina vähintään omat 3. 

Minä

Isoin juttu, minkä olen "saavuttanut" on se, että olen päässyt kokiskoukusta eroon! Juon nykyään enemmän vissyä, kuin kokista. Vesi on edelleen pahaa ja isoin paheeni onkin varmaan tällä hetkellä energiajuomat. Niitä menee päivässä 0-2. 

Opiskelen edelleen, vaihdoin kyllä koulua tuossa vähän pienempään, jos siellä selviytyisin paremmin. Kokkiala siis edelleen työn alla, mutta ehkä tästä joskus vielä valmista tulee. Saa nähdä. 

Muuten olen normaali itseni kaikkine vikoineni, eikä oikein mitään erikoista ole kuulunut tässä ison "tauon" aikana. Hiustenväri muuttuu, mutta se on varmaan jo tällä välillä kerennyt useaan kertaan vahihtumaan, niin hankala luetella kaikkea.

Olen myös hurahtanut viherkasviharrastuksen pariin, tuon miehen mielestä ehkä hieman liikaakin. Piirtäminen lyijykynillä on ollut myös nyt mukavaa harrastusta. 

.

No, ei tässä varmaan muita erityisyyksiä sitten ollutkaan. Hah. Minulla lyö pää nyt niin tyhjää, että ei tähän keksi mitään raapustettavaa, joten mennään niihin kuulumisiin vain.

Nyt on kuudes kesäkuuta, Leo lähti tänään kesäleirille ja en tiedä jännittikö minua, vai Leoa enemmän sinne lähteminen. Leo on siellä nyt tästä maanantaista lauantaihin asti. Jänskää, on muka jo niin iso poika!

Mulla on vielä juhannukseen asti koulua ja pian pääseekin taas Ahvenanmaalle lomailemaan, se jos mikä on mukavaa. Vielä pitää ottaa pidemmistä lomista kaikki ilo irti, kun sellaisia on. Kuuluukohan vielä muuta erikoista, en usko. Joten sen suuremmitta puheitta, kuulumisiin ja seuraavaan kertaan! Heipsansaa!

Eipäs vielä heipsansaa sittenkään. Halusin tähän loppuun vain kertoa, että katselin Johnny Depp vs Amber Heard oikeudenkäyntiä innolla ja mielenkiinnolla ja näin jälkikäteenkin, kun asia on hoidossa, minulla olisi muutama sananen sanottavana, mutta en tiedä viitsinkö tai jaksanko niitä tuoda esiin. Päätös oli oikea, sen voin sanoa. 

Ja nyt. Heipsansaa! ja Mega Pint jokaiselle. 

Isänpäivä.

 Isänpäivä.

Toisille ihana päivä, jolloin muistaa sitä omaa isää/vaaria/pappaa. Toisille hyvin vaikea ja haikea muistelupäivä edesmenneen isän muistoksi. Toisille tavallinen päivä muiden joukossa. Hyvin moninaista siis, miten kukin kyseistä päivää viettää.

Itselle aikuisiän isänpäivä on ollut aika haikea, hieman surumielinen. Ei siksi, että joku olisi mennyt ajasta iäisyyteen vaan, koska en ole aikuisiällä ollut iskän kanssa tekemisissä. Vaaria olen kyllä muistanut, jos ei kortilla niin puhelulla vähintään. Vaari asui Ahvenanmaa/Ruotsi joten kyläily ei jokaisena isänpäivänä niin vain onnistunut.

Tämä isänpäivä on erilainen. Monestakin syystä. Vaari menehtyi tuossa alkuvuodesta ja se oli aika kova paikka, onhan vaari ollut minulle kuin oma isä. Niinpä nyt ei voi soittaa ja toivottaa hyvää isänpäivää. Leon (lapseni) toiveesta menemme muistelemaan vaaria kuitenkin ja Leo on hänelle kortinkin tehnyt. Hieman haikeilla mielillä siis päivä sujuu varmaankin.

Toiseksi, näin kesällä oman isäni ensimmäistä kertaa tyyliin 10vuoteen ja se oli samaan aikaan hienoa, ihanaa, hämmentävää sekä hieman pelottavaa. Jäin hyvin suureen epätietoisuuteen siitä, haluaako isäni olla enempää tekemisissä kanssani, kuin ns. "pakolliset pahat". Ja siksi fiilikseni ovat hyvin ristiriitaiset, koska en tiedä miten asia on ja olen liian ujo asiasta kysymään. Tahtoisin tietenkin iskän elämääni, onhan hän yksi minulle elämän tärkeimmistä ihmisistä, kaikesta huolimatta. Mutta mistä voin tietää haluaako hän samaa? Uskon ja toivon, että ajan kanssa saan vastauksia ja tiedän enemmän missä mennään. Nyt voin olla kiitollinen siitä, että olen saanut hänet ainakin pieneksi pilkahdukseksi elämääni, jos en kokoaikaisesti.

Onhan se varmasti haikea katsoa, kuinka muut juovat iloisesti oman isänsä kanssa isänpäiväkakkukahveja. Sekä antavat lahjoja ja paljon rakkautta. Pieni kateellisuuden siemenkin saattaa nostaa päätään.

Kaikesta huolimatta yritän viettää mahdollisimman mukavan isänpäivän niillä eväillä, mitkä minulle tähän päivään on nyt suotu. 

Onneksi ei olla täydellisiä

Heipsansaa taas. Minä täällä!

Kaikilla meillä on varmaan semmoisia asioita missä ei ole kovin hyvä (niinku arkisia sellaisia) ja asioita, lähinnä luonteenpiirteitä, mistä itsessä ei niinkään tykkää. En nyt tarkoita mitään yhyy olen ruma tms. Vaan esimerkiksi joku voi olla omasta mielestään liian pikkutarkka ja joku taas liian kömpelö. Näin esimerkkinä. 

Mulla näitä on muutama. Oon esimerkisi tosi mukavuudenhaluinen ja laiska. Tää tulee esiin arjen tietyissä tilanteissa. Oon myös todella hyvä lykkäämään asioita seuraavaan päivään. Sekään ei oo kovin hyvä yhdistelmä, että valvon pitkään mutta tykkään kuitenkin nukkua, jolloin vapaapäivinä se torkkuminen menee helposti sinne pitkälle iltapäivään. Vois opetella nukkumaan oikeassa rytmissä, mutta en jaksa. En myöskään oo mikään taitavin muistamaan asioita, mitä pitäis tehdä. 

Tää laiskuus ja saamattomuus tulee esiin ehkä parhaiten siivoamisessa kotona. Mä tykkään perussiisteydestä, mutta en saa aikaseksi siivota tarpeeksi säännöllisesti ettei sotkua kerkeisi ikinä ilmaantumaan. Sitten ärsyynny siihen sotkuun monta päivää, ennekun saan aikaseksi tehdä koko sotkulle jotain. Ja nää sotkut voi olla ihan pieniäkin, esimerkisi tavaraa täynnä oleva pöytä. En meinaa sitä, että meijän koko asunto olis paskaa täynnä. Ei sentään. :D Yleensä tavarat vaan tuppaa olemaan väärissä paikoissa ja kissankarvoja nurkissa. Enkä toki yksin siivoa täällä kotona, mutta kuitenkin. 

Toinen esimerkki, edelleen siivoomiseen liittyen, on pyykinpesu. Mä VIHAAN tätä hommaa melkein yhtä paljon, kun imurointia. Taino, niiden pyykkien laittaminen sinne koneeseen ei oo ongelma. Vaan kuivumaan laitto, varsinkin sen asian MUISTAMINEN. Tietäisitte vaan monta kertaa mulla on jääny märät pyykit elämäni aikana koneeseen vaan siksi, että en oo muistanu et se pesukone on ollu edes päällä. Samaten niiden pyykkien viikkaus kaappiin (tai mulla atm ei oo edes vaatekaappia, mutta kuitenkin). Se on hankalaa ja rasittavaa puuhaa. Meille yleensä kertyykin aika isot pyykkivuoret, koska kukaan ei ikinä muista laittaa päivällä sitä pyykkikonetta päälle. Mä muistan tän asia todella usein illalla, hiljaisuuden jälkeen. Sillon yleensä lataan koneen valmiiks, että sen vois sit seuraavana päivänä vaan painaa päälle, mutta monesti ei sitä enää seuraavana päivänä muista. 

Laiskuudesta ja mukavuudenhalusta kertoo ehkä myös se, että mä en aina jaksais hoitaa arjen juttuja, koska olis niiiin paljon kivempi vaan olla tekemättä mitään velvollisuuksia ja vaikka pelata koko päivä tietokoneella. 

Tämä teksti voi kuulostaa nyt siltä, että en ikinä tee mitään ja meillä on aina tosi sotkuista ja pyykkivuori pursuaa kylppäristä ulos. Mutta ei se silti oo. Arkiaskareet hoituu, vaikka niiden tekemisestä en 90% ajasta kovasti nautikkaan. Jos esimerkiksi vertaa mun siisteyttä (eli paljon kamaa, ylimäärästä semmosta, on pitkin lattioita ja mita) parin, kolmen vuoden takaseen on tää reilusti parempi tilanne nyt. Aina ei jaksa, eikä tarviikkaan. Kyllä niitä lepopäiviä pitää olla ihan arjestakin. Myöskin pieni saamattomuus ja kaikki muut huonot ominaisuudet sallitaan itse kullekkin, koska kukaan ei ole täydellinen. Muistaa vaan, että ei anna huonojen piirteiden hallita liikaa elämää, niin pärjää ihan mainiosti. 

Kiitos ja heipparallaa. Tälläinen teksti tälläkertaa. 

Se joka vanhoja muistelee....MUISTELEN SILTI!!!! lälläslää

Koska mä voin ja koska se on kivaa, hauskaa ja hyvin fiksua muistella viime vuosikymmentä, niin ajattelin niin myös tehdä. Nyt eletään kauniisti vuoden 2020 ensimmäistä päivää, niimpä uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä on tässä kohta kulunut jo kokonainen vuorokausi. 

Tässä postauksessa tullaan menemään ajassa taaksepäin, vuoteen 2010 ja aina sieltä pikkuhijaa edemmäs vuoteen 2019 asti. Kärsikää tai nauttikaa, päättäkää itse. Nyt nimittäin muistellaan urakalla näitä upeita vanhoja juttuja, jipii.

2010

 Vietin koko kesän Ruotsissa/ Ahvenanmaalla. Niin tein lähes joka kesä, niin kauan kuin muistan.

Asuin asuntovaunussa vaarin pihassa ison osan ajasta (Ahvenanmaa). 

Elukuussa täytin 17, jee. Opiskelin tuolloin ammattikoulussa kokiksi ja minulla oli kissa, Pertti. Marsuja löytyi myös ja joulukuussa minulle syntyikin marsupoikue suunnitellusti. 

Kesällä myös tämä blogini sai mukavasti alkunsa, joten on tässä tämänkin ääressä tullut vietettyä jonkinverran aikaa. Valvoin paljon viettäen öitä maikkarin chatin parissa. 

Hankin myös Pertille kaverin, Gangstan marraskuussa. Elämäni muuttui tällöin myös siltä osin, että joulukuussa muutin Kangasalle Nuorten- ja lastenkotiin syistä, joita en tähän erittele. En kuitenkaan siksi, että itse olisin asian aiheuttanut.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2011

Tää oli yksi mun rankimmista vuosista tätä seuraavan vuoden kanssa tällä vuosikymmenellä ihan henkilökohtaisista syistä johtuen. En viihtynyt Kangasalla yhtään. 

Olin tänä vuonna kuitenkin muutamalla festarilla, niin vieraana kuin myös talkoolaisena. Kesäloman sain onneksi olla tuttuun tapaan Ahvenanamaalla ja Ruotsissa ja ilman sitä en tiedä miten olisin tästä vuodesta selvinnyt. Ennen kesää työskentelin puhelinmyyjänä, jopa päivän. todella hurjaa ja pitkäjänteistä, tiedän. 

Paras asia tässä vuodessa oli ehdottomasti se, että koska täytin 18 (se nyt itsessään ei ollut kovin erikoista ja vietin sen kauniisti kotona kera tietokoneen), sain muuttaa ihka ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Ja näinollen muutin Tampereelle. 

Seurustelin tällöin myös elämäni ensimmäisen kerran, hurja seurustelusuhde, joka kesti ehkä kaksi vai jopa vain yhden kuukauden. Jätin törkeästi tekstiviestillä, tiedän ei hienosti toimittu. Mutta tässä suhteessa ei ollut mitään fyysistä kosketusta :D en siis edes ikinä tämänaikaista poikaystävääni halannut, joten wau. 

Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun pyörryin keikalla. Sen jälkeen "harrastin" sitä enemmän ja vähemmän. Valvoin taas paljon öitä chatteja katsellen. Lopetin myös amiksen kesken henkilökohtaisista syistä. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2012

 Vietin paljon aikaa Anen kanssa. Hän oli luonani muutamia kertoja yötä yms. Roosteri (baari, kuva alla) oli myös toinen kotini. Kerrottakoon, että 90% ajasta join vain kahvia ja kokista. Joten alkoholisoitunut en tällöinkään. Tänä vuonna vedin kyllä ekat kännini, mutta siitä lisää hetken kuluttua.

 Pakko mainita, että hiustyylini johonkin aikaan vuotta 2012 oli aikalailla hirveä. Hyhhyh 

Muutin Lahteen, oli huono päätös näin jälkikäteen ajatellen. Aloitin kokkiopiskelut ja taisin lopettaa ne seuiraavana vuonna taas. Tiedän, olen tosi hyvä käymään koulua. 

Vietin myös kavereiden kanssa yön jonottaen radio aallon konserttiin, yön olimme Helsingin kaisaniemessä. 

Aloin "seurustelemaan"

Vedin tosiaan ne ekat kännit, meni hermo erääseen ihmiseen ja päätin ottaa hieman enemmän alkoholia. Noh ei kannattanut, mutta krapulaa ei tullut.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2013

Isoin asia tältä vuodelta oli ehkä se, että hankin koiran. Kirppu siis saapui puolivuotiaana elämääni ja on siinä edelleen. Tosin hieman pulskempana ja vanhempana. 

Pyöräilin kaverini kanssa Lahdesta Helsinkiin. Oli kivaa ja pyöräreissun haluaisin tehdä uuden, tosin eri reitillä. Tässä allaolevassa kuvassa näette vesiesteen. Google maps käski kulkea kaunista hiekkatietä, joka sitten päättyi vesiesteeseeen. Vaihtoehdot oli ylittää tämä este tai mennä sillan ali toiselle puolelle junarataa, missä meni asfalttitie. Menimme sillan ali. 

Muutin takaisin Tampereelle, kesän elelin ilman kämppää lähinnä Innan luona. 

"Erosin" ja vietin taas Anen kanssa todella paljon aikaa.

                                         

Aloitin videioden tekemisen ja  kävin ensimmäisessä Tubemiitissä. 

 Lopetin sen koulun ja aloitin ja lopetin kesällä aikuislukion. Jaksoin erittäin paljon. 

Kärsin tällöin myös elämäni ensimmäisen krapulan, ja olin tosiaan 20. En hirveesti ole tuon alkoholin kanssa nuorempana, enkä vieläkään, leikkinyt. Ei vaan ole minun juttu. Ensimmäistä krapulasta löytyy myös youtube kanavalta, ensimmäisistä joulukalenterivideoista hieno kertomus. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2014

Aloin seurustelemaan ja tästä alkoi tähänmennessä pitkäaikaisin parisuhteeni. Toki tämä parisuhde on jo ollut ja mennyt, mutta toistaiseksi se oli jokatapauksessa pitkäaikaisin. 

Tein toukokuussa (muistaakseni. Vai kesäkuun alussa, siinä kuitenkin) positiivisen raskaustestin ja näinollen olin raskaana. 

 Riiviö saapui elämääni. Aluksi sen nimi piti olla Sintti, mutta Riiviö vakiintui kuitenkin nimeksi ja kuvaa tätä kissaa hyvin. Muutin Tampereen sisällä asunnosta toiseen. 

Kävin kaverin häissä ja vietin yhden päivän toisessa tubemiitissä! jipii. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2015

Tämän vuoden kuvat sisältävät vain vauvaa. Koska tämä oli vuosi, kun Leo syntyi. Sai nimensä ja kasvoi. Tähän vuoteen ei kuulunut oikeasti sen ihmeellisempää, kuin paljon paljon vauva-arkea. 

 Tässä mahakuva, en raskaudesta koskaan kertonut, kuin muutamalle ihan lähimmille henkilöille, enkä lähimmistäkään kaikille. Ja mahakuvia en julkaissut, semmoisen kuitenkin otin. Laadultaan ei ole hieno, mutta tässä kaunis mahakuva muutamia hetkiä ennen Leon syntymisen ajankohtaa. 

 Tänä vuonna tuli käytyä ja oltua Tubeconissa ekaa kertaa. Järjestettiinhän se vasta toista kertaa toki. Talkoolaisena aloitin ja siinä roolissa jatkan edelleen Tubeconin parissa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  

2016

 Taas muuttoa. Tampereen sisällä. Kävin tällöin muutaman kerran risteilyllä ja vaikka olen laivalla matkustanut varmasti monta sataa kertaa, tuli vasta näin 23-vuotiaana koettua elämän ensimmäinen kokopitkä risteily!

 Minun serkku ja samalla kummityttö syntyi. Kävin monella keikalla ja aloitin Pokemon Go:n pelaamisen. Pelin parissa on vierähtänyt paljon aikaa, mutta on pidetty myös parin vuoden taukoa. 

 Kirottu lapsi julkaistiin  (kirja) ja kävinkin sen julkaisutapahtumassa, Helsingissä. Siellä tapasin uusia ihmisiä ja leikin Malfoytä. 

Rullaluistelin myös Tampereelta (kotoa) Ylöjärvelle. Olin hullu, mutta hyvin jaksoin. 

 Tubecon oli taas. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2017

 Hankin elämäni ensimmäisen tatuoinnin. Tästä olin haaveillut pitkään ja vihdoin pystyin haaveeni toteuttamaan. 

Kävin myös päiväretkellä Helvetissä. 

Sain leijan lentämään ensimmäistä kertaa elämässäni. olinhan sitä vain jonkun 20 vuotta odottanut.  Muutin taas Tampereen sisällä. Kävin monella Tiisun keikalla. Somerolla asti yhdellä. 

Paras ystäväni menehtyi. Häntä on kova ikävä edelleen. 

Marraskuussa kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa Ruotsia ja Viroa pidemmällä ulkomailla. Matkustin muutaman tubettajan kanssa Brysseliin tutustumaan EU-komissioon ja Euroopan Parlamenttiin, oli huikea porukka ja kiva reissu. Hankin myös toisen tatuoinnin. 

 Tämä vuosi sujui niin ilon, kuin surunkin merkeissä. Joulu vietettiin Hankasalmella, mökillä. Otin myös toisen tatuoinnin. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

2018

 Tänä vuonna koin paljon yksinäisyyttä. Aloitin syksyllä opiskelut. Kävin tubeconissa talkoilemassa taas, olin myös epävarma monesta asiasta. Paljo erilaisia tunteita tuli koettua, mutta loppujenlopuksi vuosi oli aika hyvä.

 Ihastuin ja taisin jopa rakastua. Aloin seurustelemaan syksyllä ja kaukosuhde oli aika ajoin henkisesti hieman hankalaa. Mutta hyvin siitä selvittiin. 

 Nää asiat ei tuu missään aikajärjestyksessä, mut koska oon itsekkin sekalainen ihminen, niin ei anneta sen haitata. Kesällä tuli retkeiltyä ja yövyttyä riippumatossa. Kävin Virpin  ja lasten kanssa Leivonmäen kansallispuistossa. 

 Myy (tähän sydän) (ps. tuo koira siis. Tuli miun tädille)

 Oon myös ehkä hieman ylpeä tästä Leon 3v synttärikakusta. Juhannus tuli vietettyä myös Virpin porukan  kanssa, erittäin hyvässä säässä, niinkuin allaolevasta kuvasta voi päätellä. 

 Allaoleva kuva on todistus mekon käytöstä. Oli Rippijuhlajuttuja. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  

2019

Tähän vuoteen kuului pakkaamista ja ressaamista ja iloisia asioita. Itkua, naurua, ahdistusta, paljon onnea. 

 Hoidin myös hieman miun mielenterveyttä parempaan suuntaan, toivottavasti. 

Aloitin opiskelut eläintenhoitajaksi. Aloitin hieman myöhemmin sivuopiskelut myös toisessa asiassa. Eli käyn kahta koulua samaan aikaan. Päätoimisena kuitenkin tätä eläintenhoitajaa. 

Heinäkuu vierähti ihanasti Ahvenanmaalla. Toivottavasti ensi vuonnakin sinne pääsisi pidemmäksi aikaa. Se oli nimittäin aikas kivaa. 

Olin taas Tubeconissa yllättäen ja varmaan vaikea  arvata, että tein erittäin paljon hommia ja olin talkoolaisena. 

 Muutin Jyväskylään ja näinollen muutin myös yhteen tämän nykyisen ihanan miehen kanssa. 

Asunto on kiva ja tilaa ainakin on ihan hyvin. Kyllä tässä jonkin aikaa asustelee. 

Joulun vietin mökkeilemässä Rutalahdessa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Yhteenvetona kuluneesta vuosikymmenestä voisin sanoa, että se sisälsi paljon rankkoja hetkia, mutta myös monta erittäin onnellista hetkeä. Paljon yksinäisyyttä, mutta myös ihania hetkia ihanien kavereiden kanssa. Paljon keikkoja ja paljon muuttamista. Eläimiä. 

Ainiin, toimin tässä vuosikymmenen lopussa myös populaatiokissojen suojeluyhdistyksessä vapaaehtoisena ja hoidin kodittomia kissoja. Se oli ehdottomasti yksi asia, mitä haluaisin nyt uutena vuosikymmenenä jatkaa, mutta en ole vielä keksinyt millä tyylillä se onnistuu. 

Kiitos, että luit ja ensi kertaan.