maanantai 30. kesäkuuta 2014

"Kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen!"

Jos sitä taas vähän päivittelis tätä blogiakin, pitäs yrittää päästä taas bloggaamiseen kiinni ja kirjotella useemmin. Harvoin mulla on vaan ollu inspiraatiota/jaksamista/ideoita kirjottaa oikein mistään.
Kun en mä periaatteessa koskaan tee muutakun oon koneella, käyn ulkona kaupassa, kahvilla, kirpun kans lenkillä.
Tässä nyt TAAS pääosin kuvien muodossa kuulumisia.

Sain tässä perjantaina uuden kirjahyllyn/tv-tason. Olen tota IKEAn expedit-tasoa halunnut niinkauan, kun tähän nykyseen kämppään muutin. Mutta kuitenkaan ei ihan uutena raaskinut ostaa, kun hintaa sille olisi tullut se 140e. Nyt saatiin toi edullisesti, kivasti 50euron hintaan. Vaihdettiin samalla täällä kämpässä järjestystä. Nyt täällä on oikeesti makuuhuone ja olohuone, hassua. Mutta tää on ehkä parempi järjestys, kun se entinen. Pistän uudesta järjestyksestä heti kuvia, kun vaan jaksan imuroida. 
 Mummi, vaari ja Inna oli tossa viikonverran Dublinissa. Sain sieltä itse muutamia vaatteita ja pari singstar-peliä. Kirppu sai tommosen upeen paidan.
 Piti ikuistaa hetki, kun nää elukat oikeesti nukkuu kaikki kolme sulassa sovussa :3


 Päivää ennen juhannusaattoa sain kuulla suru-uutisia. Rakas ystäväni, Tessa oli menehtynyt. Kiva lukea bussissa tommosia uutisia, kun eihän siinä itkua pysty pidättämään.
Tessa♥  26.06.1996-18.06.2014
Rakas enkelimme, olis täyttänyt siis muutama päivä sitten 18, ei ihan kerennyt täyttämään :( Toivottavasti nyt on kaikki hyvin siellä pilven päällä. Ikävä on kova.

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on.
Ja kaipuu niin pohjaton.

Olin tässä muuten yksi kesäkuun sunnuntai pikkuveljeni rippijuhlissakin, tässä hieman kuvasaldoa.
 Ajatelkaa, puin mekon päälle!
 Tässä me erittäin edustavat sisarukset.
 Ja tässä ollaan sitten kaikki Miikan sisarukset samassa kuvassa. 
 Miikka pistettiin laulamaan. hehe
 Näin PIENI  tämä pikkuveljeni on :D
 Yhteiskuva.
Ja lopuksi vielä edustuskuva itse sankarista. :)


Nähdään taas, PUS!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Jos yksinäiset puut kasvavat, ne yleensä kasvavat vahvoiksi

Musta tuntuu et mä en koskaan saa kirjotettua tänne, kun joko jotain tosi "syvällistä" pohdintaa omasta elämästäni tai sitten spämmin vaan kuvilla ja kerron random asioita.
Nyt päästään taas siihen syvälliseen pohdintaan, koska oon tässä jo taas monena päivänä asiaa miettiny omassa pienessä mielessäni.

Oon tässä moneen otteeseen miettiny sitä, et itseasiassa oon hyvinkin yksinäinen. Tai en sillein, mut en mä nää ketään koskaan, enkä juurikaan juttele kenellekkään koskaan. Ei sillä etten minä ite haluis, mut harvoin mulle jutellaan muutenvaan ja harvoin mua mihkään pyydetään.
Yhden ihmisen voin tässä nyt mainita, kuka juttelee mulle ihan omasta alotteestaankin suunnilleen päivittäin. Ja jutellaan enemmänkin, kun joku pari lausetta ja that's it. Ane, sinä se osaat pitää yhteyttä ja jutella muutenkin :) kiitos, oot ihana.
Tiiän että suurena syynä siihen, että mua ei koskaan pyyetä mihkään on se että minä en juo. En vaan pysty käsittään miksi siitä pitää tehdä ongelma. Kun kysyn asiaa saan vastaukseks: "Nokun sä et juo niin ei sua viitti pyytää meijän seuraan, kun me kaikki vaan juodaan ja sulle tulis sit TYLSÄÄ"... Anteeksi mitä? Se ei tarkota, että jos mä en juo niin automaattisesti tylsistyn seurassa, jossa kaikki muut juo. Joo, tiiän et se on vaikea käsittää ihmisten, jotka normaalisti juo ja sitten kun ne on selvinpäin ryyppyseurassa niin ne siitä' ei tykkää. 
Minä olen hiljanen persoona, mutta moni ihminen, että avoimessa ja oikeessa seurassa musta kuoriutuu hyvinkin sosiaalinen ihminen. Siihen tarvitaan sieltä toisilta ihmisiltä vaan sitä huomioimista ja juttelemista mulle ekana. Mä en ns. tuntemattomassa tai puolitutussa seurassa uskalla alkaa jutteleen omasta alotteesta (syynä tähän aika suuri sosiaalisten tilanteiden pelko). Jos mulle jutellaan, niin kyllä mä sitten puhun takas yms. Jos mua ingorataan niin tottakai jään syrjään ja oon hiljaa, koska oon sellanen persoona, kuka ei työnnä itteensä mitenkään esille.

Ja jos tuohon juomiseen vielä mennään, en juo koska koen kännitilassa olemisen yhdeksi epämielyttävimmistä ikinä. Kaikki sanoo et kännissä on kivaa ja sillon rentoutuu. Ai niinkö? Miks mulla tulee aina semmonen olo et hyi ei enää yhtään alkoholia ja päässä tuntuu erittäin tyhmältä ja haluun vaan kotiin nukkumaan. En tiiä sitten onko se mun hidas juomatahti ja kerkeekö mulle tuleen laskuhumala vai mitä?¨

Mä just tässä mietin et koska oon viettäny aikaa kavereiden kanssa (poikaystävän kanssa vietettyä aikaa ei nyt lasketa). En muista, en oikeesti muista, koska oon nähnäyt viimeks jotain mun kaveria. Voisin sanoo et siitä on varmaan yli 3viikkoa. Joo, oon mä ton 3viikon aikana kerran viettäny aikaa mun tädi seurassa sekä mun siskon seurassa mm toissapäivänä. Mutta muuten oon ollu vaan yksin. Tottakai ny oon kotona viettäny aikaa poikaystävän kanssa ja onhan sekin mukavaa ja mieellläni hänen kanssa aikaa vietän, mutta en sitä tähän laske, koska se on ns. rutiinia mitä tapahtuu päivittäin. Tottakai sekin on hyvin kullanarvosta aikaa mulle mitä hänen kanssaan saan viettää.

Mä en ite enään jaksa pyydellä kavereita kaupungille, kahville tai yhtään minnekkään. Oon muutamalta nimeltämainitsemattomalta saanu niin monta kertaa vastaukseks, että "joo katotaanko vaikka ensviikolla ku mullon ny  niin paljon menoo" tai "joo emmä oikeen osaa sanoo, katotaanko joku päivä". Sittenkun joku päivä kysyy, niin ei mitään vastausta, tai et "ainiin unohin". 
Mua ei muuten haittaa tää yksinolo, joo sen on välillä ihan kivaa. Nykyään mua alkaa vaan niin helposti ahdistaan kun on "kokoajan" yksin ja sit käy aika pitkäks. Vaikka mulla on tietokone, en silti silläkään juurikaan tekemistä keksi.

Kiitos ja anteeksi avautumisesta. PUS!