maanantai 30. syyskuuta 2013

Jee, koti!

Wuhuu. Vihdoin. Sain tän asunnon valmiiks. Mulla oli ihan hemmetisti sitä tavaraa, en ymmärrä edelleenkään miten sitä voi olla niiiiiin paljon. Mutta nyt ne kaikki on täällä, osa tosin vintillä, mutta anyway.
Heittelen tähän nyt vaan hienosti muutaman kuvan tästä kämpästä. täällä sitten seuraavat 3kk asutaan jee :)

Tänään oli siis lopullinen muutto, ysiltä herätys ja joskus kympin aikaan lähtö. Mun jalkoja särkee. Ensin raahattiin pari tuntia tavaroita paikasta toiseen. Sitten lähin kauppaileen (kiitos mummivaari, sain ruokarahaa.) Kauppailun jälkeen jonkun parisen tuntia tässä purin noita tavaroita, sitten menin tonne keskustaan hihhuloimaan Sannin kans ja sielä meni jonkin aikaa :) Parisen tuntia tässä nyt oon taas ton jälkeen purkanu tavaroita ja VIHDOIN valmista. Huhhuh.

 Siinä huonetta keittiöstä katsottaessa. 
 ja ikkunalta ja parvekkelta katsottaessa.
 Ja tv-tason vierestä katsottaessa. Sielä minun bassoseni, hihi.
 Sielä nukkumapaikka ja kone. Ja kirppu piilossa sängynalla.
 Minun hieno keittiö :)
 ...Jossa on myös pöytä.
Ja siinä vielä eteinen hienosti :D

Vessasta en teille nyt antanut kuvia, sorry.
Kuvaan huomenna vielä upean asunnon esittelyvideon. 
Kiitos ja näkemiin :P

tiistai 24. syyskuuta 2013

"Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua"

heipähei ja moi taasen. Ajattelin nyt taas rustata tännekkin jotain vähän positiivisempaa kuin viimeksi.
Tässä on tänään juostu muutamassa asuntonäytössä ja eilen vähän "tapeltu" sossun kanssa. Saa nähdä löytyykö miulle sitä asuntoa kuun loppuun mennessä vai tuleeko minusta sitten asunnoton joksinkin aikaa. Ei sillä, tavarani kyllä saa johonkin ja minulla on paikka, missä saan asua sen aikaa, kun löydän oman kämpän. Mutta olisihan se oma kämppä kiva vihdoista viimein.

Muuten tässä on mennyt hyvin ja huonosti, niistä huonoista jutuista nyt en jaksa puhua (koska erinäiset syyt, kysykää jos kiinnostaa). Mutta niin :D

Maanantaina, eli eilen sitten meidän oma Niko Saarinen astui Big Brother taloon. Voi, tämä on erittäin mukavaa. Ainoa "huono" juttu tässä on se, että en pääse katsomaan 24/7:aa, koska en omista tarpeeksi rahaa. :c (joku voi kivasti sellaisen mulle ostaa, eikösniin?)
Niko tuo varmasti draamaa julkkis BB:hen. Erittäin hyvä valinta siis sinne :3 Tottakai tässä alkoi todella aktiivinen seuraaminen omalta osaltani. Te tiedätte (jos olettte minua seurannut), että Niko on kuitenkin yksi tärkeimmistä ihmisistä ja niistä, kuka on vaikuttanut siihen millainen olen ym.
"Elämässään Niko katuu sitä, että on ollut aika itsekäs. Muissa ihmisissä Niko arvostaa sitä, että he osaavat ottaa hänet ilman ennakkoluuloja vastaan.
– Ja tietty hulluus on aina plussaa, Niko miettii."
Nikon esittelyn voitte lukea täältä. Sekä uutisia Nikosta puolestaan täältä.

Kuvasin tässä pari päivää sitten uutta vlogia. 50 tilaajan spessun. Laitan sen  tähän alle upeasti. Menkää muuten ihmeessä tilaamaan kanavani, jos ette sitä ole jo tehneet. :)



Ainiin, ja kaikkihan tulee Tampereen keskustorille 5.10.2013 eikös niin?
Siellä on paaaljon vlogaajia. Koska miitti "Torilla tavataan"
Tapahtuma löytyy facebookista, pääsette sinne tästä linkistä!!!
Kannattaa tulla paikalle, sieltä löytyy paljon kivoja vlogaajia, mm. Amppurulaa, Soikkuu, Mentaalisavuke, Eeddspeaks, Cconaf, MrTuomo, Phoolivlog, LauraLaura, Ransuvlog  ja paaaaaaljon muita. (anteeksi, en muista kaikkia :P) Ja tottakai myös Minä.  Tästä tulee jotain niiin jännää.
ELI Tampereen Keskustorilla  5.10.2013 klo.14.00, ymmärretty? ;)

Eikai tässä tälläkertaa oikein muuta. Pärjäilkää ja olkaa ihmisiksi.
Tiesittekö, että ulkona on erittäin kylmä. hyrr..
PUS!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mietteitä isosti...

Varmaan erittäin hyvä idea lähteä kirjoittamaan yhtään mitään näin aamuneljältä, kun on muutenkin tunteet pinnassa. Mutta annetaan nyt mennä, kun siltä tuntuu ja aloitettukkin kerran on.

Tästä tulee mitä luultavammin avautuminen, joten jos teitä ei kiinnosta lukea, kun avaudun tuntemuksistani erittäin pitkästi ja todella sekavasti, suosittelen lämpimästi, että lopetatte lukemisen tähän!

Joo, mitenköhän sitä nyt sitten alottaisi? En tiedä, välillä, taino aika monesti viimeaikoina on tuntunut siltä, että parempi olisi päästä hetkeksi johonkin ja  unohtaa kaikki murheet ja mieltäpainavat asiat. MUTTA tiedän etten pysty tähän, koska ensinnäkin on ihmisiä, joihin haluan pitää yhteyttä, ja se ei taas edistäidi tätä minun unohtamista ollenkaan. Sekä sitten se, että tiedän että en pystyisi siihen. Varmasti miettisin enemmän vain kaikkia asioita, ellei minulla olisi kokoajan jotain aktiviteettiä, joka veisi ajatukset takuuvarmasti muualle.

Minä näytän monesti ihmisille, että minulla menee suhteellisen hyvin ja että kaikki on hyvin. Olen todella huoo puhumaan tuntemuksistani ja ongelmistani kenellekkään. Ei johdu siitä, ettenkö haluaisi puhua niistä, tuntuu vain ettei minulla ole ketään, kelle kertoa. Luotan muutamaan ihmiseen (siis jos nyt ei tähän joitakin perheenjäseniä lasketa) oikeastaan ihan helvetin paljon, pelkään joka päivä, että he satuttavat minua tai menetän heidät. Toivoisin, että pystyisin ainakin yhdelle näistä puhumaan asioista, jotka mieltäni painaa, mutta en pysty siihe, koska ensinnäkään ei hän tiedä, että minulla on huolia tai mitään, koska en niitä näytä. Ja en itse uskalla sitä sanoa.
  Minun on vaikea alkaa luottaa ihmisiin, menneisyyteni takia, niin monesti minut on jätetty yksin tai muuten rikottu vahva tunneside. Ja tarkoitan tällä luottamuksella enemmänkin siis sitä puolta, että on lähellä, tukee kun on vaikeaa, kuuntelee, ei hylkää.
  Olen myös huomannut, että sen lisäksi, että en näytä tuntemuksiani (varsinkin jos niihin liittyy huolia) muille, niin yritän monesti myös miellyttää ihmisiä. Olen hyvin kiltti, en halua loukata ketään. Tämäkin varmasti juontaa juurensa menneisyydestäni, missä miellyttämällä muita ihmisiä sain pidettyä ne tärkeimmät lähelläni ja en satuttanut itseäni, sillä että menettäisin heidät. Olen tällätavalla kyllä nykyään satuttanut itseäni hyvinkin paljon, henkisesti. Mutta en voi "miellyttämisenhalulleni" mitään, se on yksi luonteenpiirteistäni, mistä en pidä.
  Haluaisin kuulla parilta ihmiseltä, mitä he OIKEASTI ajattelevat minusta, ja mitä tuntemuksia heillä on. Haluaisin monesti jutella asioista, kasvotusten. Mutta tuntuu että sekin on hyvin suuri ongelma eräille ihmisille. En uskalla itse sanoa, että haluaisin jutella, koska pelkään, että se menee sitten siihen, ettei hän kerrokkan yhtään mitään ja joudun itse puristamaan hänestä asioita, ja silloin siinä on iso vaara, ettei hän tarkoita kaikkea mitä sanoo.
  Olin viimeviikolla ensimmäistä kertaa todella pitkään pitkään aikaan ihan aidosti onnellinen. Nyt taas tänä kuluvana viikkona mielessäni pyörinyt enemmän kuin tarpeeksi asioita. Silti olen peittänyt huoleni muilta.
Olen erittäin vahva ihminen, jaksan kantaa paljon huolia sisälläni, koska olen niitä lapsuudessani kantanut varmasti enemmän kuin moni. Jaksan myöskin ottaa suhteellisen paljon paskaa niskaan, vaikka se ei aina olisikaan oikeutettua, Tuntuu, että mitä ikinä teenkin niin se on jollain tavalla väärin. Pelkään monesti, kun puhun tärkeälle ihmiselle, että häntä ei kiinnosta jutella kanssani, sitten sanon jotain, joka tuntuu vituttavan häntä. Inhoan yli kaiken sitä, jos jätetään puhumatta, jos jokin vaivaa, haluisin aina selvittää asiat puhumalla, koska se oikeasti on parempi, kuin se, että onm vain hiljaa. Kumpa tämänkin ihmiset tajuaisi.

  Nyt tässä sanotaan kuluneen kuukauden aikana on myös satunnaisesti tullut ihan helvetin kova ikävä ihmistä, joka on satuttanut minua ehkä eniten ikinä, johon myös olen luottanut ihan todella paljon. Sekä jota tuskin tulen koskaan ikinä enään näkemään, erinäisistä syistä. Se on kamala tunne, kun tulee ikävä ihmistä, joka on joskus ollut yksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä monta vuotta, et ole nähnyt häntä muutamaan vuoteen, kuin ohimennen, etkä tule luultavasti koskaan näkemään. Vaikka tämä henkilä on satuttanut sinua, sinulla on silti vahva tunneside häneen, joka ei noin vain katoa. Tästäkin haluaisin puhua jollekkin minulle tärkeälle ihmiselle, mutta tuntuu ettei sellaista ole, kelle voisin asiasta puhua.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja anteeksi. Tämä oli tälläinen hyvin sekava aamuöinen avautuminen, mutta tuntui vain siltä, että tämä oli pakko tehdä. Ja tämä taisi ainakin tämänöistä huolta helpottaa ja nyt voin mennä "hyvillä mielin" nukkumaan.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

"Mä oon nevahööd susta"

Mun on pitänyt taas ihan hirvittävän monta päivää kirjotella tänne, mutta en oo vaan muistanut/saanut aikaseks. Nyt mie kirjotan! Tässon pari asiaa mistä haluun kertoo, muuten heittelen tähän taas randomilla kuvia, mistä joitain on voitu nähdä tuolla mun instagramin puolella. 
Muuten mun vlogikanavalle on taas tullut uutta videoo. Kanavalle TÄSTÄ!

Ensimmäisenä, hehkutus. Oli ihan helkutin kivaa nähdä Niko viimeviikon perjantaina. Oikeesti, siinä on vaan niin ihana ja valloittava ihminen kun vaan voi olla. Oon hehkuttanut täällä Nikoo ihan tosipaljon, mutta ei sitä miestä vaan voi olla hehkuttamatta liikaa. Liian ihana :3 Oon oikeesti tositosi onnellinen siitä et oon saanu tutustua Nikoon, ei kukaan voi käsittää paljon hän mulle merkitsee. Tottakai tahtoisin tutustua vielä lisää, koska niin :D Onneks pian tapahtuu jänniä. :P
Tosiaan mentiin Kirputsan kanssa sinneTampereen Glitteriin moikkaamaan Nikoa. Niko oli ihan onnessaan kun sai nähä Kirpun. Moni muukin tuli Kirppua silitteleen, ja otti kuviakin :D haha. Kirppua luultiin myös Londoniks :D Ei me taideta sit Nikon kans olla ainoot, jotka on sitämieltä et ne on samannäkösii. Kirpusta tuli siis Vara-London. Oli oikeesti ihan mahtava "reissu" ja sai kyllä taas nauttia onnellisuudesta ja kestohymystä loppupäivän.
Meijän ihka ensimmäinen yhtäri. Niko on hyvä kuvaamaa, haha :D 
Tää on ehkä jotain ihaninta ikinä! Siinä on nyt Niko ja Kirppu.  Tää kuva pääs mun puhelimen taustakuvaksikin, on ne molemmat vaan niin aw. 

Kiitos, Niko olet ihana! Pus!

Sitten, tähän toiseen asiaan, mistä mun piti kertoa. Kävin monen vuoden odotuksen/haaveilun jälkeen vihdoin Big Brother Talk Showssa. Oli ihan mahtavaa"! VR kusi kyllä hommia niin pahasti, että tuli iso paniikki moneen otteeseen. Juna peruuntu, toinen oli montakymmentä minuuttia myöhässä. En päässyt Pasilasta enään junalla Keraan. Jouduin menemään taksilla, oli helvetin kallis taksimatka. Mutta perille pääsin ja oli mahtava kokemus. Toivottavasti päääsen siellä käymään vielä uudestaan.
Tämä oli muuten ainoa kuva, minkä otin koko aikana. Mutta hyvillä paikoilla oltiin. Vaikkakin, koska myöhässä tultiin, jouduttiin istumaan rappusilla. 
Kotimatkakaan ei sujunut ihan ongelmitta, juna oli jonkun 15min myöhässä, koska raiteilla oli häiriköitä. Mutta ehjänä selvisin "kotiin".


Olen tässäkuussa syönyt/juonut ulkona enemmän kun laki sallii :D mäkkäri on paras. xD



Joo, mäkkäristä on tullut haettua monemonet kahvit ja subissakin olen tainnut tässäkuussa käydä jo kolme kertaa! huikamala. Tänään kävin ekaa kertaa Hesessä :P Hain vain kahvia.

BB 24/7 on vaan paras. Hyvää viihdettä jos meinaan kuolla tylsyyteen.

Käytiin tänään Kirpun kanssa koirakahvilassa. Aattelin piipahtaa siellä huomenna (tänään). Jos siellä vaikka olisi muitakin wuffeja silloin. 

Piiitkän kesätauon jälkeen. Salkkarit alkoivat. Aika tylsästi mun mielestä, vaikka niiiin mainostettiin, että räjähdysmäinen alku. Noh, ehkä se tästä vielä muuttuu :P Olihan sitä pakko instagramiin (ja faceen) hehkuttaa näin kuvallisesti, että jee salkkarit!

Ja tähän lopuksi vielä muutama kuva ah, niin, ihanasta minusta. Anteeksi, että olen erittäin epäedustava aina :P
 Minä ja PurPur. Laatu on mahtava, mutta ei anneta sen haitata.
 tässä minä. Ette olisi tienneet, ellen olisi kertonut, että se olen minä. Ja laatu on taas niiin upea, minä myös...not. 
Ja tässä myös minä, erittäin edustavasti Glitterin kuitin kanssa. Ainiin, oon myös käynyt Glitterissä, jotenkin eksyn aina vahingossa ostamaan sieltä koruja. Hupsistakeikkaa.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Nyt ollaan jännän äärellä!

Spirit ilmestyi. Oli Valkeakoski, Onnirokki. Kivoja rokkimiehiä. Paljon kavereita. Minä mykkä sekopää.  ES. Hyvä idea. Bussimatka. Ruby&Fellas. Hauskoja juttuja. Hessu. Ja paljon muuta.

Siinä olis perjantai ja lauantai tiivistettynä. Aika kertoa vähän paremmin asioista. Aloitetaanpas lauantaista, Onnirokista, Valkeakoskesta.
Saavuin Valkeakoskelle joskus aamupäivästä (herätys oli jo ennen kasia, haettiin mummi lentokentältä). Koska porukkaa ei mitenkään hirmusesti näkynyt alueella vielä silloin, menin Krisselle kylään. Kävin sitäennen koskikarassa, Koskin keskustassa ei kyllä ole mikään muuttunut, paitsi se Cittari, mikä sinne on rakennettu.
  Loppujenlopuksi päädyin Apialle siinä vähän ennen kolmea. Hanna tavattiin hianosti, jee. Muitakin tuttuja/kavereita tuli moikkailtua. Ja hei, mä pääsin eturiviin...taas. Siinä sitten seisoskeltiin ja puhuttiin ja kaikkea jännää. Kävin iloisesti Hannalta hakemassa kaksi kertaa kahvia. Näin taas tuttuja.
Nost3 & Protro oli hyvä. Ne soitti ihan kivoja biisejä, muutaman niistä osasin ulkoa. Ainakin niillä oli mitä mahtavin lavameininki.

Niiden esiintymisen jälkeen olikin sitte aika jäädä odottelemaan sitä, mitä pääasiassa sinne oltiin tuntu katsomaan, eli Reckless Lovea. Kyllä se aika yllättävän nopeasti meni, mitä yleensä miettii. Viimeset minuutit tuntuu ikuisuudelta, nyt ei niin tapahtunut. Keikka alkoi muutaman minuutin myöhässä (mikä on ihan normia jätkille XD). Mitäs koko keikasta sanoisi, ihan mahtava! Kaikinpuolin. Uudet biisit oli hyviä, toimivat livenä mahtavasti. Errritttäin hyvä keikka, ja sen huomas ehkä siitäkin että kadotin toista kertaa ikinä ääneni. En enää koskaan huuda keikalla :D

  Jätkät jakelivat keikan jälkeen nimmareita, ja tuli ne yhteiskuvatkin saatua. Spiritin kansilehtisessäni komeilee nyt kaikkien jätkien nimmarit hianosti.




Keikan jälkeen suuntasin Miitun ja Hannan kanssa Hannalle. :) Tebasta töötättiin meille, ahahah :D Käytiin kaupassa, muut osti kaljaa, mie ostin 2 ES :D Joskus yhentoista maissa saatiin idea, lähetään Tampereelle Ryby & Fellasiin. Koska Hessuperkele päivitti tilansa et on siellä. Tosin ei tää johtunu vaan hessusta, et lähettiin. Hessu oli vaan speciaali lisä siellä :D Rybyssä oli jännää ja ilta oli mitä mainioin.

Spirit ilmestyi siis perjantaina, olin laiska. En jaksanut hakea levyä aamulla. Osittain siitä syystä, että biisit pystyin kuuntelemaan jo aikaisemmin muualta. Päivällä sitten suuntasin kuitenkin Kirpputsan kanssa keskustaan ja kävin Anttilasta noutamassa tuon upean levykäisen. Siitä sitten suuntasin Ratinan koirapuistoon, jossa Kirppu pääs juoksentelemaan ja mie sain lueskella rauhassa kansilehtistä. Haha.

Spirit on mahtava levy. Ensikuuntelulla se nauratti, hämmästytti, eikä kuullostanut niinkään hyvältä. Nyt kun koko levyn on kuunnellut muutamia kymmeniä kertoja läpi, voin sanoa, että kyllä minä tästä enemmän tykkään kuin AA:sta. Tässä levyssä on vain sitä jotain ;) Pari biisiä on, mitkä ei iske ihan niin lujaa, mutta ne mahtavat biisit sitten korvaavat tämän kaiken. Ja se, miltä ne kuullostavat livenä, ah parhautta.