sunnuntai 31. joulukuuta 2017

"taitaa olla kärpäsen kakka"

Se olisi taas se aika, kun vuosi vaihtuu. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Iloa, surua ja kaikkea siltä väliltä.
Ajattelin taas vähän laittaa katseen kuluneeseen vuoteen ja kerrata, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Kerron aluksi yleisiä asiota kuluneesta vuodesta ja sitten perehdyn hieman tarkemmin, myös kuvien muodossa, jokaiseen kuukauteen kerrallaan.


Niinkuin jo sanoin, tähän vuoteen on mahtunut todella paljon kaikenlaista. 
Olen tutustunut uusiin ihmisiin, käynyt ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, saanut uusia eläimiä ja tunkenut itseenikin jotain uutta, olen myös menettänyt tärkeän ihmisen elämästäni. 
Paras ystäväni tosiaan menehtyi keväällä, se oli minulle suhteellisen rankkaa, niinkuin läheisten ihmisten menetykset yleensä ovat. Kesällä tutustuin kunnolla erääseen ihmiseen, josta on tullut tärkeä osa elämääni ja toivon, että hän myös pysyy erittäin tärkeänä. On nimittäin mitä parhainta seuraa. 
Lapsosein on kasvanut taas vuoden aikana aivan hurjasti. Olen kerennyt myös muuttaa, paikkaan johon olin vannonut, etten koskaan muuta, mutta kuinkas kävikään. Olen nähnyt kavereita enemmän ja vähemmän ja sukuloinut itseasiassa aika paljon.

Nyt mennään niihin kuukausikohtaisiin, niin tulee tähänkin ehkä jotain mielenkiintoa. 


Tammikuu'


Tammikuussa ei tainnut mitään erityisen ihmeellistä tapahtua. Leo halusi ostaa ruusuja ja pojasta kuoriutuikin oikea kukkien ystävä. 
Hankin elämäni ensimmäisen tatuoinnin, josta täältäkin löytyypi erillinen postaus.

Helmikuu


Leo täytti kaksi vuotta, iso jäbä! Buzzasin vähän orgaanusta teetä ja ilmeisesti Millan kanssa tuli käytyä jossain kaupoilla. :D

Maaliskuu

Käytiin laivalla, Leokin oli mukana ja illalla maistelin pahaa laivaviiniä.
Palen kanssa käytiin Leon leikkimaassa hieman leikkimässä. 
Innalla tuli Turussa myös pyörähdettyä. Sekä sitten ihan täällä Tampereella Tiisun keikalla. 

Huhtikuu

Huhtikuussa käväisinkin sitten Virpin kera Lapsimessuilla. Ja moikkaamassa kaveria, sekä hänen lastaan Kotkassa, siellä muuten pitäisi käydä uudemman kerran. Vierailin myös kissakahvilassa.

Toukokuu

Toukokuu oli luutavasti vuoden tapahtumarikkain. Oli rippijuhlia ja äitienpäivää. Kävästiin hoplopissa.
Toukokuu oli myös yksi raskaimmista, koska tässä kuussa paras ystäväni menehtyi. Häneltä jäi muutama eläin, jotka sitten muuttivat meille, eli perheemme kasvoi parilla pupulla ja gerbiilillä. 
Käväisin myös Vehoniemessä ja Ruotsissa. Sai vähän ajatuksia muualle silloin kun teki muutakin, kun vain istui kotona.

Kesäkuu

Kesäkuussa vietettiin sitten tämän ystäväni hautajaisia. 
Join vähän alkoholia ja tanssin hulahulaa juhannuksena, tosin juhannuksena olin selvinpäin. Kävin mökillä, jossa oli erityisen mukavaa. Sain myös ensimmäistä kertaa elämäni aikana leijan oikeasti lentämään.

Heinäkuu


Heinäkuussa sitten taas käytiin kävelemässä Helvetissä. Semmoisia retkiä olisi kiva tehdä enemmänkin jos olisi seuraa, joka tuonne metsään mukaan lähtisi :D
Kävin taas Tiisun keikalla ja tuli myös nähtyä Ari Koivunen. Kastoin myös talviturkkini, sorsan kannustaessa. Leon kanssa vierailtiin poliisimuseossa.

Elokuu

Elokuussa täytin 24 vuotta. Kai muistin oikein? :D 
Talkoilin myös Tubeconissa, jossa tein neljään päivään muuten ihan jäätävän paljon työtunteja.
Talkoilin myös Saarihelvetissä ja kävin kyllä sitten ihan vierailemassakin siellä. Oli mukavaa ja hyvä seura. 
Elokuussa ei tainnut oikein muuta erikoista tapahtua.

Syyskuu

Syyskuussa tuli taas käytyä Tiisun keikalla. Sekä näin Mokomankin, eturivissä moshaten, tottakai. Talkoilin Hervantarockkia ennen hieman julisteita jakamalla, joten sinne pääsin maksutta. Kävin myös talkoilemassa Tubecon merellä - risteilyllä. 

Lokakuu


Lokakuussa muutin Hervantaan, paikkaan Tampereella jonne en ikinä uskonut muuttavani, mutta kappas vain. Täällä on kyllä söpöjä oravia. Kävin PikkuG:n keikalla, oli huikeeta. Talkoilin muuten taas, tälläkertaa Lost In Musicissa Klubilla ja Pakkahuoneella. 
Lokakuussa tuli myös käytyä Brysselissä, elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla. Kävin tutustumassa EU:n komissioon ja Euroopan Parlamenttiin. Oli huikea porukka ja mukava matka. 

Marraskuu

Marraskuussa alkaa aina mun joulunodotus. 
Kävin katsomassa myös Mauno Pepposen TTT-teatterilla ja pääsin fanien kanssa yhteiseen tapaamiseen, toi on vaan jotain parasta. Virpin kanssa tuli myös katsottua Agents-musikaali. 
Suomen Tubettajat RY järjesti myös lauvh partyn/pikkujoulut, jossa kävin. Siellä oli kivaa ja kijvoja ihmisiä. Silloin julkistettiin tubeconiin liittyen asia, mitä oon odottanut monta vuotta. Eli vuoden 2018 Tubecon tullaan järjestämään Helsingin Messukeskuksessa.

Joulukuu

Joulukuu oli hyvin jouluinen ja meni todella nopeaan. Oltiin Hankasalmella mökillä viettämässä joulu ja olisi siellä viihtynyt pidempäänkin. 
Päätin myös ottaa toisen tatuoinnin, vaikka näin sinetöidäkseni tämän vuoden tähän :D

Hyvää ja Mahtavaa Uutta Vuotta sinne joka tätä lukee, toivotan kaikkea erikoisen jännittävää sinulle!!

PUS!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Yölliset ajatusripulit.

Kello on kolme yöllä, se olisi kiva, jos nukkuisin. Mutta nämä tyhmät aivoni ovat täysin eri mieltä. Ne vain tuottaa tyhmiä ajatuksia, mitä en tarvitsisi juuri nyt, jatkuvalla syötöllä. Liikaa ajatuksia siis, jotta saisi unenpäästä kiinni. Nyt ajattelin, sitten tulla ripuloimaan kaiken mitä saan tähän kirjoitettua. Tosin nyt yllättäen, kun kirjoittamaan alan, aivot päättävät jäätyä. Ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta. Kirjoitan tämän nyt silti, koska muuten pyörin vain koko loppuyön sängyssä.

Edellinen päivä (koska kello yli puoliyö, tadaa) oli todella miellyttävä monellakin tapaa (hyi pervot, en sitä meinannut). Alkupäivä oli erittäin mukava ja ilta vain kruunasi koko päivän. Kävin taas kerran Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa musikaalin Mauno Pepposesta. Edelleen, se on jotain sanoinkuvailemattoman mahtavaa. Siitä saa kyllä iloa ja voimaa jaksaa. Ja kestohymyn. Kaiken kruunasi meidän muutaman fanin  kesken tapaaminen Jarin kanssa. Niin ihana ihminen ja oli mukava hieman rupatella.

Mutta asiaan. Eli siihen ripuliin.

Mulla vierähti kuluneella viikolla aika iso painolasti harteilta. Samalla se toi erinäisiä muita ajatuksia erinäisiin asioihin. Mä oon onnellinen siitä, että osaan elää ns. hetkessä ja että osaan edetä asioissa niiden omalla painolla, ilman painostusta tai tiettyä päämäärää. Tai päämäärä varmaan kaikilla, joka asiassa on mielessä, mutta ettei tavoittele tietyn ajan sisään päämäärää. (huonosti nyt selitetty). Etenen tällähetkellä erinäisten asioiden kanssa pikkuhiljaa täysin niiden omalla painolla, ja tähän asti se on tuntunut oikein hyvältä, toivon että tuntuu myös jatkossa. Sillä olen löytänyt jotain erilaista, mutta silti hieman samanlaista, ihanaa, jännittävää ja hieman ehkä pelottavaa ja hämmentävää. Hyvällä tavalla ja toivoin että tämä asia etenee hyvin ja olenkin aika luottavaisin mielin.

Olen monella tapaa aika tunteellinen ihminen ja tarvitsen myös paljon ihmisseuraa (nimenomaan aikuista). Se tuppaa välillä olemaan vaikeaa, varsinkin arkena. Minulla ei ole montaakaan ystävää, joita näkisin esimerkiksi kahvittelujen merkeissä tai muussakaan. Mutta, olen puhunut omasta yksinäisyydestäni aika moneen otteeseen täällä, joten ei mennä nyt siihen sen enempää.

Mä muistan sellaisen ajan, muutaman vuoden takaa, kun asuin vielä Lahdessa. Silloin yksin kotona oleminen laukaisi minussa aivan jäätävän pelko- ja ahdistuskohtauksen, jolloin yleensä jouduin lähtemään käppäilemään ulos. Nyt tällä hetkellä istun yksin pimeässä kotona. Olen iloinen, ettei minulla enään ole noita tuntemuksia, sillä ne lievästi sanottuna vaikeuttivat elämää.
Mulla on ennen ollut myös todella vahvana menettämisen/hylkäämisen pelko (tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä tämä kumpuaa). Siksi muutama vuosi takaperin saatoin kiintyä toiseen ihmiseen hieman liikaa. Opettelin siitä itsekseni pikkuhiljaa pois, koska huomasin että asia ei voi jatkua niin. Nykyään osaan onneksi olla myös itsekseni yhdessä. En takerru liikaa toiseen ihmiseen, vaan osaan myös niinsanotusti elää omaa elämääni. Ja olla minä itse! Ainoa asia, miten nykyään menettämisen tms pelko minussa ehkä näkyy, on se, että päästän aika harvan ihmisen itseäni niin lähelle, että he pystyisivät satuttamaan minua, lähinnä siis henkisesti. Tällähetkellä lähelläni ovat jos sukulaisia ei lasketa niin muutama henkilö. Olen lähiaikoina päästänyt jonkun lähelleni ja toivon että se kannatti. Kaikki lähimmät ystäväni kuuluvat siis myös tähän samaan "kategoriaan". Eli ei ole mikään ihmejuttu tämä. Tykkään vain tiettyihin ihmisiin pitää etäisyyttä, juuri siksi jos en ole jostain ihmisestä varma, ei hän pääse minua henkisesti myöskään niin pahasti ainakaan, satuttamaan. Luotan siis näihin läheisiin ihmisiin todella paljon.

Olen tosi huono puhumaan omista asioistani muille. Olen pienestä asti pitänyt kaikki niinsanotusti omana tietonani. Se helpottaa kyllä kummasti, kun on ihminen kelle saa purkaa omat tuntemuksensa, eikä hän tuomitse. Siksi mm. mulla on maailman parhaat ystävät, vaikka heitä vähän onkin niin laatu korvaa määrän.

Tää ajatusripulin ulospäästäminen toivottavasti auttoi taas lähinnä minua itseäni ja pääsen ehkä ihan hyvillä mielin vielä nukkumaan. Katsotaan.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Tubecon. Mikä se on nykyään, entä tulevaisuudessa? #tubemyrsky

Heippa. Tänään ajattelin pureutua vähän omiin fiiliksiin Tubeconia kohtaan ja ehkä avata hieman omia näkemyksiä keskustelusta #tubemyrsky. 

Tähän ensialkuun haluan laittaa pari linkkiä, mitkä pohjustavat tätä tubemyrskyä hyvin.

Tästä kaikki lähti:
http://tubemyrsky.fi/
Vastine:
http://tubemyrsky.fi/vastine/
Tubecon RY:n näkemys/vastine:
https://t.co/rvLYOfqfnU


Pahoittelen jo etukäteen, että tämä teksti voi olla todella sekavaa. Nyt muutaman tunnin keskusteluun aktiivisesti osallistuneena aivot ei toimi ihan täysillä. 


Olen itse siis osallistunut Tubeconiin vuosina 2015,2016 ja 2017. Eli jokaisena, paitsi ensimmäisenä . Joka vuosi olen myös tehnyt talkootöitä. Tänä vuonna ennätysmäärän 4päivää/62tuntia. 
Itse vapaaehtoistyöasioihin en nyt tässä pureudu, mutta niissäkin on parannuksen varaa hieman,


Tubeconin järjestelyt.
Lähinnä siis tilat yms.  Ensinnäkin omasta henkilökohtaisesta mielestä Hartwall Arena on suhteellisen huono tälläisen tapahtuman järjestämiseen, varsinkin kun kyseisessä paikassa on erittäin huono ilmanvaihto ja tapahtuma sijoittuu moneen eri kerrokseen. Messukeskusta on ehdotettu jo monena vuotena tapahtumapaikaksi, mutta ilmeisesti syystä raha tämä ehdotus ei ole saanut tuulta alleen, Tottakai messukeskuksen vuokra on kalliimpi, kuin Hartwall Arenan ja messukeskukseen ei ehkä saa niin helposti/turvallisesti päälavaa. Mutta olisiko tuo niin pakollinen. jos Awardsit halutaan järjestää, messukeskuksesta löytyisi tähän tarkkoitukseen varmasti kaikkia palveleva tila. Messukeskuksesta saisi enemmän tubettajia palvelevan ja monipuolisemman tapahtuman. Olisi eri pisteitä ja kaikki olisi helposti yleisön saatavana. 

Jonotus, ilmeisesti oltiin ajateltu, että ennakkorannekkeenvaihtajia olisi enemmän. Näin ei kuitenkaan ollut ja rannekkeenvaihtojono paikanpäällä kasvoi mielestäni todella todella liian pitkäksi. Rannekkeenvaihdossa on ollut muutenkin joka vuosi ongelmaa ja tämä vuosi ei ollut poikkeus. Joku ehdotti jossain samantyylistä kuin flowlla (ja itseasassa tampereen blockfesteillä) on. Että jossain kauppakeskuksessa tai vastaavassa voisi käydä porukka vaihtamassa rannekkeita. Esimerkisi ihan  suurimmissa suomen kaupungeissa. Näin se olisi yleisölle helpompaa. Tai ainakin tätä ennakkorannekkeenvaihtoa pitäisi mainostaa paljon paremmin. Joku parannus tähän on saatava, koska ei kukaan kävijöistä jaksa odottaa montaa tuntia, että pääsee tapahtumaan sisään jos ovet ovat jo auenneet. 

M&G, asia josta ollaan todella paljon puolesta sekä vastaan. Omasta mielestäni nämä kuuluu tubekulttuuriin ja näitä ei voida kokonaan missään nimessä ottaa pois. Minut nakitettiin Tubecon sunnuntaina ulkoalueelle pitämään "päävastuuta" kolmesta M&G teltasta ja tulihan siellä härdelliä ja jäätävän pitkiä jonoja, sekä pettyneitä naamoja, kun joku ei päässytkään katsomaan lempitubettajaansa. Tässä lähinnä on ongelmana se, että suosituin tubettaja ei pysty antamaan jokaiselle 10 000 ihmiselle nimikirjoitusta, ja jonot kasvavat liian suureksi, joten monelta kävijältä jää koko tapahtuma näkemättä, kun he jonottavat suuren osan ajasta tubettajan x ja y miitteihin. Keskusteluissa on lennätetty ilmoille idea maksullisista miiteistä, jolloin lippuja olisi rajoitettu erä ja jokainen lipun ostanut saisi 100% varmuudella sen kuvan ja nimikirjoituksen ja saisi vielä vaihtaa tubettajan kanssa parhaassa tapauksessa muutaman sanan. Olihan tänä vuonna muutaman M&G niin, että sinne voitti lipun. Silti, tilan ollessa Hartwall Arena jonot tukkivat käytäviä myös näissä miiteissä. Jos miiteistä ei haluta maksullisia niiden kävijämäärät olisi silti hyvä rajoittaa erukäteen jollain tavalla. Juuri esimerkiksi sitten, että jokaiseen suurempaan miittiin arvotaan liput. Toki näin se olisi tuuripeliä. Mutta tälläinen toiminta minimoisi niitä pettymyksiä, ketkä ovat ostaneet tubeconin lipun tubettajan x takia, eivätkä sitten nähneetkään sitä kuin vilaukselta. Jos ennakkoon ilmoitetaan, että M&G pääsee vain tietyllä lipulla (oli se sitten maksettu tai voitettu) niin ei näitä tälläisiä tulisi. 

Muuta asiaa

Awardsit ovat jälleen tuottaneet paljon keskustelua tubettajien keskuudessa. Tästä kuulemma äänestettiin kevätkokouksessa, jolloin päätös oli yksimielinen, että awardsit järjestetään. Kokous oli avoin kaikille. Ilmeisestikkään moni näistä awardsien "vastustajista" ei paikalla niinkään ollut. Ymmärrän kyllä sen pointin, että näissä tavallaan tubettaja nostetaan jalustalle ja ollaan enemmän keskittyneitä siihen, että awardsit näyttää hyvältä televisiossa ja mediassa voidaan kertoa kuka oli vuoden paras pelitubettaja esimerkiksi. Omasta mielestä awardsit voisivat jäädä, mutta ilman televisiota tai valtavaa medianäkyvyyttä ja erilaisella tavalla. Niin,että muillakin kuin kaikista suurimmilla kanavilla olisi mahdollisuus voittaa. Miten? Sitä en osaa sanoa, mutta ehkä jollain on tähänkin mainio idea takataskussa. 

Yhteisöllisyys ja paljon tubettajia kuunnellaan.  Tähän minun on todella vaikea antaa mitään suoraa mielipidettä, sillä olen vain lukenut keskusteluja. Tietääkseni hallinto täällä on vaihtunut tässä vuoden sisään, korjatkaa jos olen väärässä. Ja nyt keskutelua itse seuranneena, nämä muut ihmiset, ainakin osa heistä on ihan mukana kuuntelemassa mitä tubettajilla on sanottavana, kunhan he kongreettisesti sanovat mitä haluaisivat muuttaa. Tottakai kaikkien toiveita ei voida toteuttaa, mutta mielestäni silti kaikkien toiveita olisi kuunneltava. 

Medianäkyvyys. Tubecon on omasta mielestäni ollut pari vuotta nyt todella mediakeskeinen ja näkyvyyttä on haluttu todella paljon. Nytkun tubescene on päässyt median sisään ja on siellä eikä sieltä ole lähdössä olisiko aika keskittyä enemmän siihen, minkälainen tubeconin sisältö on. Mitä katsojat haluavat nähdä, mitä tubettajat haluavat tehdä. Onko paneelien lisäys ok, jotain esityksiä. Mitä? Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita, mitä täytyisi nyt alkaa miettiä. Tottakai sponsorit yms on tärkeitä tälläisessä tapahtumassa, mutta eiköhän niitä muutama siinä pysy. 

Osa tubettajista jättää myös tulematta, koska ei hyödy taloudellisesti tubeconista mitenkään. ymmärrän tämän niiden kohdalla, ketkä tekevät tätä työksensä. Heille tubettaminen saattaa olla se leipätyö ja päivän Tubeconissa oleminen ilmaiseksi on pois omasta taskusta. Koska tubeconilla ei ole varaa maksaa jokaiselle tubettajalle niiden läsnäolosta, voisi miettiä tähän ratkaisua, että muutama hassu tubettaja jonkinlaisin kriteerein tulisi maksettuna paikalle. 

Tuntuu, että puhun todella ympäripyöreästä, enkä saa sitä mitä tahdon ulos. Tässä nyt kuitenkin muutamia ajatuksiani asioista. Muistakaa, että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Mulla olisi asiasta vielä vaikka kuinka sanottavaa, mutta aivot ei toimi koska nukun yleensä tähän aikaan ja olen näitä asioita jo monta tuntia eri mielipiteiden kanssa pyöritellyt mielessä. Ehkä jatkan joku toinen kerta, jos saan taas tuotettua fiksunkuuloista tekstiä ulos. 

Tehdään yhdessä parempi Tubecon ensivuonna, jookos?


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tunnen olevani osa jotain suurempaa....

Älä pelkää vaan uskalla elää
et saa käpertyä sisimpään
luota itseesi, uskalla elää
et saa tyytyä vähempään"

Varoitan jo etukäteen, että tässä tekstissä ei tuu oleen mitään punaista lankaa tai selkeää aihetta. Tämä tulee olemaan random ajatuksiani ja phdintoja epämääräisessä järjestyksessä, epämääräisistä aiheista. 

Mä oon aina ollut sellainen ihminen, joka ajattelee ensim muita, sitten vasta itseään. Tiedän nykyään, että se on hyvä jos ei mene liian pitkälle. Pitää siis osata olla myös hieman itsekäs. Mitä minä en ole osannut juurikaan olla. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin uskaltanut ja toteuttanut asioita mitä MINÄ haluan tehdä ja mikä tärkeintä MILLOIN niitä haluan tehdä. 
Esimerkiksi olen saattanut joskus jättää jonkun kiinnostavan tapahtuman tai vastaavan väliin vain sen takia, ettei kanssaihminen/ihmiset siitä tulisi vihaiseksi tai surulliseksi. Eli jos joku esimerkiksi olisi halunnut viettää juuri sinäpäivänä aikaa kanssani, kun oli joku tosi kiva keikka jossain mihin olisin päässyt menemään, niin olen valinnut ennemmin tämän ihmisen,kuin sen keikan.'
Toki osa asioista, mitä en voi tehdä johtuu puhtaasti siitä, että olen äiti pienelle ihmiselle. Enkä silloin toki jokapaikkaan voi mennä lapsen kanssa, eikä häntä jatkuvasti voi hoitoon laittaa. Tämä nyt kuitenkin on iha ymmärrettävää. Toisin, kuin jos joku aikuinen ihminen ottaa siitä itseensä, että lähden vaikka sinne jollekkin keikalle, näitäkin nimittäin on tullut vastaan.
Olen toki jättänyt asioita tekemättä myös sen takia, että olen miettinyt mitä muut kanssaelävät ihmiset siitä ajattelisivat. Esim jos naapurin Pentti ei pitäisi vaikkapa pihakoristeesta, jonka tahtoisin olisin voinut sen jättää hankkimatta. 
Tämän asian kanssa ryhdistäytynyt olen myös, siitä hyvänä esimerkkinä tatuointini, mistä tiesin sitä ottaessa että se tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta en välittänyt, koska se oli todella tärkeä asia minulle. Jä nänihän sen pitäisi olla. 
Mä en oo koskaan ollut masentunut, en ole nytkään. Aina masennustesteissä on ollut alhaiset pisteet. Vaikka toki menneisyteni huomioon ottaen en ihmettelisi vaikka olisinkin. Moni sitä on sanonut, että olen todella vahva ihminen ja olen alkanut itsekkin uskoa siihen. 
Pidän itsessäni siitä, että osaan ottaa asioita huumorilla, mutta osaan tarvittaessa olla myös vakava. 

Kahden viikon päästä on Tubecon. Olen odottanut sitä, sitten edellisestä Tubeconista asti. Siellä tunnen kuuluvani täydellisesti joukkoon. Tubecon on yhteisö, johon kuulun mielelläni ja oloni on etuoikeutettu. Olen aina rakastanut tehdä talkootöitä erilaisilla festareilla ja muissa tapahtumissa, niissä on se oma viehätyksensä ja pääsee vähän mukaan siihe, mitä siellä kulissien takana tapahtuu. Silti pääsee nauttimaan myös itse tapahtumasta. 


"Tuuli latvat kevyesti puistelee
se on kääntänyt kulkunsa pohjoiseen
minä samaa reittiä seuraan hiljalleen
Olen alkanut luottaa huomiseen"

Välillä mä kaipaan lisää ystäviä rinnalleni, täältä kaupungista mistä asun löytyy ystäviä, joiden kanssa kahvitella kun siltä tuntuu (ainakin useimmiten menee näin) löytyypi hurjat 3 kappaletta. Tuntuu, että osa kavereista joiden kanssa voisi ehkä olla potentiaalista käydä esimerkiksi kahvilla vierastaa asiaa siksi, että minulla olisi tuo taapero mukana, ja että se tuottaisi ongelmia. Vaikka asia ei niin ole. 
Olen myös sellainen ihminen, joka tykkää käydä muiden luona kylässä ja tykkää siitä, että muut tulevat luokse kylään. Siksi varmaan joka vuosi edelleen tykkään pitää pienimuotoiset kahvittelut, kun täytän vuosia. Onneksi muu suku tekee tätä myös paljon, niin pääsee useamman kerran vuodessa kahvittelemaan. Onneksi minulla on sentään nämä kolme ja ehkä tulevaisuudessa enemmänkin ihmisiä, jotka ovat erityisen tärkeitä ja jaksavat minua hyvinä ja huonoina aikoina. Toki onneksi kauempana asuu myös yksi erittäin tärkeä ystävä, jota nään harvemmin mutta se ei haittaa mitään. 
Sekä saan olla onnellinen siitä, että lähisukuni on ihana ja pikkusiskoni on paras. 

Kaikissa ihmissuhteissa (oli se sitten ikinä kaveri, random,romanttinen, tai mikä tahansa) niin toivoisin, että vastapuoli kertoisi, jos ei syystä tai toisesta jaksa jutella. Tai jos itse olen tehnyt jotain väärää tai hänen mielenstään typerää. nimittäin monesti olen täörmännyt ihmisiin, jotka juttelevat pitkään kanssani ja sitten joku kaunis päivä vain lopettavat yhteydenpidon. Eikä sitä yksinään jaksa kauaa pitää pystyssä, kun vastaukset ovat luokkaa "joo", "hyvää", "kiva". Myöskin toivon vastapuolelta edes joskus keskustelun aloitusta. Välillä on nimittäin rasittava olla aina se, joka aloittaa juttelemisen. Plus kaikkia keskusteluja ei tarvi aloittaa "moi mitä kuuluu", näin aloittaa varmaan 90% ihmisistä. Tykkään siitäkin, kun joku vaan randomilla kertoo vaikka, että söi tänään erittäi makoisaa pitsaa. Josta voi sitten kehkeytyä mielenkiintoiset keskustelut. 
Tykkään myös siitä, että ihminen jonka kanssa juttelen kertoo omia asioitaan, mutta myös tahtoo tietää asoita minusta. Sillä olen opariin sellaiseenkin ihmiseen elämäni aikana törmännyt, ketkä ovat puhuneet itsestään ummet ja lammet, mutta kun itse kerron jotain asiaa ei häntä kiinnostakkaan. 
Olen myös sellainen ihminen, kenen kanssa voi puhua oikeestaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Toki kaikkiin asoihin en omista mielipidettä, esimerkiksi politiikasta en tiedä yhtään mitään. Mä löydän aika harvoin ihmisiä, joiden kanssa kemiat kohtaa todella hyvin ja silloin kun tälläisen löydän, sen haluan pitää myös elämässäni. 
Tykkään jutella ihmisten kanssa pitkiäkin keskusteluja, harvoja ihmisiä on kyllä nykyään kenen kanssa kerralla juttelen enemmän kuin muutaman lauseen ja se on hieman sääli. 

åö


(tfy7guttd r7er7er7e7 47343w3llv6mf3hn3f 69iiooiouiuuynygugguuuglbjf)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

KASTEMATO



Hellurei, en oo kirjotellut tänne pitkään pitkään aikaan. Nyt ajattelin taas ihan kuulumispohjalta lähtee. Vieteltiin Leon kanssa tuossa viikko Töysässä, vuokramökillä. Millan kanssa vedettiin hulahulatanssia. Kävin Virpin ym. kanssa Helvetinjärvellä, helvetinkolulla. 
Kesä on yli puolessavälissä, kuukausi tästä eteenpäin oon ollu jo melkein 2päivää töissä Tubeconissa. Ootan aika innolla sitä jo.
Paljon haluisin viel tänä kesänä tehdä, mutta saa nähä mitkä kaikki jää taas tekemättä. 

Tubesta yllättäen löytyy upea tanssivideo, tästä hula hulan tanssimismaailmanennätyksestä juhannusaattona klo:22. :D


Se vuokramäkki, mikä siellä töysässä oli (tai on se siellä edelleenkin) oli tosi mukava. Iso piha, mistä löyty sekä kaasugrilli, että sellanen grillaupiste parilla katoksella, löyty monia pihapelejä ja lapsille leluja ja hiekkalaatikko. Pieni liukumäentapainen ja keinu. Löyty myös "leikkiluola". Siellä oli myös lisätila, mistä oli kaks parisänkyä tai vastaavaa, että jos oli vähän isompi porukka niin mahtui. Itse päämökissä oli iso parisänky, 4h keittiönpöytä, sauna, keittiö ja pieni syvennys mistä sai laskettua seinältä alas sängyn, mistä tuli melkein hyvän parisängyn kokonen. Ainakin Leon kanssa siinä oli hyvä nukkua :D Vaikka tuo lapsonenkin pyörii aika paljon unissaan. Vieressä oli maatila tai vastaava, missä oli lehmii.

Ja koska tuolla seudulla oltiin, täytyi sitä käydä myös itse tuurin kyläkaupassa. Ehkä vähän yliarvostettu paikka, jos sanoisin. Toki sieltä löytyy paljon kaikenlaista.

Lähipellolta maisemia.

Leolla oli nimpparitkin siellä ja mummi tekas ihanan kakkusen.




Ostettiin myös leija, koska Leo (lue minä) halus. Ja se jopa lensi. En oo siis enne  pellolla käyny lennättään vaan aina pihassa ja nyt menin pellolle ja tsädääm, se lentää. Ehän mä tota hetkee ollu oottanutkun jonkun 20vuotta. 



Käytiin  heittelemässä kiviä rannassa, siinä ei saanu kuitenkaan uida, kun bakteeritasapaino oli jotenkin huonona. No, en olis ees uinutkaan joten ei haitannut. 


Kirppu lähtöpäivänä.

Leo rakastaa vesilätäköitä ja jos se sais päättä olis varmaan jokaisen sadepäivän leikkimässä lätäköissä.


Koska terveyskeskuksilla on täällä Tampereella lomia, jouduttiin meneen vähän pidemmälle kun tohon lähiterkkarii. Piti leoo käyttää ihottumasta. Valittiin sitten Hervanta, koska helpoin liikkua. Leo oli innossaan menossa lääkäriin, mut tottakai ennen lekuria piti käydä kahveella. 
Mummi sano mulle, sillonku Kirpulle tuo peti tuurista ostettiin, että kotona kissat valtaa sen. Noh, kuinkas sitten kävikään.
Millan kanssa käytiin jätskillä ja 7.7. Pertti täytti 8 vuotta. 


Kävin myös vähän lapsivapailemassa, katsomassa Jack The Roosterissa Ari Koivusta. Tämä myös oli hyvin mukavaa. 




Täällä helvetinjärvellä oli tosi mukavia maisemia, ja jos siellä ei ois ollu hyttysiä ois siellä viettäny pidemmänkin aikaa.

Retkiruoka maistu jännälle, Leokin tykkäs. 


Pannukahvi on myös nannaa.



Kuvat ei anna oikeutta sille, miten pitkä kiipeeminen tosta helvetinkolusta(?) ylös oli. Kiivettiin se sitten ihan ylös. Oli muuten aika rankkaa kiipeemistä tollasen 13kilosen lapsen kanssa. Se siis matkusti manducassa mun selässä koko matkan.



Matkan pituus kokonaisuudessaan oli n 4km. 
SILKKIKANA,

Käytiin tässä välissä myös Ähtärissä, siitä löytyy youtuben puolelta videoo. 

Ei mulla tälläkertaa taida olla muuta, heihei ja kiitus :)