keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Jos yksinäiset puut kasvavat, ne yleensä kasvavat vahvoiksi

Musta tuntuu et mä en koskaan saa kirjotettua tänne, kun joko jotain tosi "syvällistä" pohdintaa omasta elämästäni tai sitten spämmin vaan kuvilla ja kerron random asioita.
Nyt päästään taas siihen syvälliseen pohdintaan, koska oon tässä jo taas monena päivänä asiaa miettiny omassa pienessä mielessäni.

Oon tässä moneen otteeseen miettiny sitä, et itseasiassa oon hyvinkin yksinäinen. Tai en sillein, mut en mä nää ketään koskaan, enkä juurikaan juttele kenellekkään koskaan. Ei sillä etten minä ite haluis, mut harvoin mulle jutellaan muutenvaan ja harvoin mua mihkään pyydetään.
Yhden ihmisen voin tässä nyt mainita, kuka juttelee mulle ihan omasta alotteestaankin suunnilleen päivittäin. Ja jutellaan enemmänkin, kun joku pari lausetta ja that's it. Ane, sinä se osaat pitää yhteyttä ja jutella muutenkin :) kiitos, oot ihana.
Tiiän että suurena syynä siihen, että mua ei koskaan pyyetä mihkään on se että minä en juo. En vaan pysty käsittään miksi siitä pitää tehdä ongelma. Kun kysyn asiaa saan vastaukseks: "Nokun sä et juo niin ei sua viitti pyytää meijän seuraan, kun me kaikki vaan juodaan ja sulle tulis sit TYLSÄÄ"... Anteeksi mitä? Se ei tarkota, että jos mä en juo niin automaattisesti tylsistyn seurassa, jossa kaikki muut juo. Joo, tiiän et se on vaikea käsittää ihmisten, jotka normaalisti juo ja sitten kun ne on selvinpäin ryyppyseurassa niin ne siitä' ei tykkää. 
Minä olen hiljanen persoona, mutta moni ihminen, että avoimessa ja oikeessa seurassa musta kuoriutuu hyvinkin sosiaalinen ihminen. Siihen tarvitaan sieltä toisilta ihmisiltä vaan sitä huomioimista ja juttelemista mulle ekana. Mä en ns. tuntemattomassa tai puolitutussa seurassa uskalla alkaa jutteleen omasta alotteesta (syynä tähän aika suuri sosiaalisten tilanteiden pelko). Jos mulle jutellaan, niin kyllä mä sitten puhun takas yms. Jos mua ingorataan niin tottakai jään syrjään ja oon hiljaa, koska oon sellanen persoona, kuka ei työnnä itteensä mitenkään esille.

Ja jos tuohon juomiseen vielä mennään, en juo koska koen kännitilassa olemisen yhdeksi epämielyttävimmistä ikinä. Kaikki sanoo et kännissä on kivaa ja sillon rentoutuu. Ai niinkö? Miks mulla tulee aina semmonen olo et hyi ei enää yhtään alkoholia ja päässä tuntuu erittäin tyhmältä ja haluun vaan kotiin nukkumaan. En tiiä sitten onko se mun hidas juomatahti ja kerkeekö mulle tuleen laskuhumala vai mitä?¨

Mä just tässä mietin et koska oon viettäny aikaa kavereiden kanssa (poikaystävän kanssa vietettyä aikaa ei nyt lasketa). En muista, en oikeesti muista, koska oon nähnäyt viimeks jotain mun kaveria. Voisin sanoo et siitä on varmaan yli 3viikkoa. Joo, oon mä ton 3viikon aikana kerran viettäny aikaa mun tädi seurassa sekä mun siskon seurassa mm toissapäivänä. Mutta muuten oon ollu vaan yksin. Tottakai ny oon kotona viettäny aikaa poikaystävän kanssa ja onhan sekin mukavaa ja mieellläni hänen kanssa aikaa vietän, mutta en sitä tähän laske, koska se on ns. rutiinia mitä tapahtuu päivittäin. Tottakai sekin on hyvin kullanarvosta aikaa mulle mitä hänen kanssaan saan viettää.

Mä en ite enään jaksa pyydellä kavereita kaupungille, kahville tai yhtään minnekkään. Oon muutamalta nimeltämainitsemattomalta saanu niin monta kertaa vastaukseks, että "joo katotaanko vaikka ensviikolla ku mullon ny  niin paljon menoo" tai "joo emmä oikeen osaa sanoo, katotaanko joku päivä". Sittenkun joku päivä kysyy, niin ei mitään vastausta, tai et "ainiin unohin". 
Mua ei muuten haittaa tää yksinolo, joo sen on välillä ihan kivaa. Nykyään mua alkaa vaan niin helposti ahdistaan kun on "kokoajan" yksin ja sit käy aika pitkäks. Vaikka mulla on tietokone, en silti silläkään juurikaan tekemistä keksi.

Kiitos ja anteeksi avautumisesta. PUS!

2 kommenttia:

  1. Heei tuu käymään perjantaina päivällä ennen kolmee moikkaa mua ja Hannaa kun jonotetaan south parkiin? :)

    VastaaPoista