maanantai 20. toukokuuta 2013

Pyöräretki Helsinkiin! Mahtia.

Nyt jaksan. Oltiin siis viimeviikon keskiviikkona (15.5) Hannan kanssa pyöräilemässä Lahdesta Helsinkiin. Koko juttu lähti Hannan pienestä ideasta, ja mie olin tottakai heti mukana. Mulle kun ehottaa jotain jännää ja päätöntä ni sit voi olla varma, että asia toteutetaanki ;) Tykkään random ideoista. 
Lähettiin puol ysiltä aamulla, Lahen rauttikselta. Lahen rajalla meinas Hanna vähän olla sitä mieltä, et jätetään koko homma kesken, mut hetken siinä sumplittua sain sen jatkaan matkaa. Hyvä niin, sillä matkasta tuli paras. 
    Matka kokonaisuudessa tuntui yllättävän vähän jaloissa, mun polvet on nii paskana et kaikki ylämäet sattu ihan helevetisti, mutta pikkuvikoja. Matkan jälkeen oli valmistautunu henkisesti siihen, etten pääse seuraavana päivänä käveleen. Herättyä olikin sitten iso hämmennys, kun jalat ei ollu oikeestaan ollenkaan kipeet. Nilkoissa ja polvissa tuntu minimaalisen vähän ku käveli. Hämmentävää.
    Mutta, takaisin matkaan... Pari pysähystä matkalla. Juotava oli jees, aurinkorasva olis ollu hyvä. Paljon peltoja, maaseudun "tuoksu" (oikeestaan tykkään jollain kierolla tavalla siitä) sekä monta traktoria. Mäntsälän kohalla oikastiin Keravalle. Rakastuin muuten Keravaan, ihan hemmetin ihanan näkönen paikka. Haluun sinne.
Joskus Keravan jäkeen navigaattori ohjas meijät hienolle hiekkatielle. Siinä oli puomi, jossa luki "Pääsy Kielletty". Jokatapauksessa mentiin sinne, koska navigaattori niin neuvoi. Joskus kilometrin ajettua käski tuo navigaattori kääntyä. Ihmeteltiin, että minne, toisella puolella on mettää, toisella aita ja junarata. Noh, jatkettiin viä eteenpäin, kunnes tuli äkkijarrutus ja huudahus Hannalle: "täällä on vettä". Ja totta, siinä oli puro tai jokimikälie. Tarkistettiin kartasta, joka opasti menemään toiselle puolelle, mutta mistä? Siinä sitten hetki palloilotiin ja Hanna kävi tarkistamassa toiselle puolelle (siinä kun oli purojoella tunneli) ja siellä oli kuin olikin kävelytie. Ei siinä mikään muu auttanut, kuin pistää pyörät jokeen ja mennä toiselle puolelle. Kunnon extremematkailua. 
   Helsinkiin kun päästiin ni olitiin helpottuneita ja ylpeitä itsestämme! Me tehtiin se, oikeesti me tehtiin se. Huhhuh. Mutta miten vaikea voi olla etsiä jäätelötötteröitä ulkoa Helsingistä? Ihan hemmetin, Kaisaniemi ei pettänyt tälläkään kertaa.
Tässä ihania kuvia matkan varrelta:
 NYLAND!



 Kerava, 33km Helsinkiin. huhu




Extremetunnelivesi.

SELVITTII HELSINKI

Palloiltiin Helsingissä sitten aika kauan. Ladattiin walkersissa mun puhelinta ym. Nähtiin Petra. Poiketen suunnitelmista, kiitos Artun yllytyksen. Suuntasinkin vielä Santa Cruzien keikalle. Oli mahtia ja hieno keikka, vaikken sitä kerennyt ihan loppuun katsomaan, koska kiirehdin viimiseen junaan :)


Lopputuloksena: Hyvä mieli. Palanut naama. Ylpeys itsestä, ja siitä et oikeesti selvittiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti