keskiviikko 19. lokakuuta 2016

"Siis suuntaa tulevaan, askel kerrallaan"

Mun tekis mieli ihan hirveesti kirjottaa tänne jotain, mutta asioiden saaminen fiksun kuuloiseksi on vaikeaa. Joten tästä luultavasti tulee erittäin sekava ja outo postaus, mutta haluankin lähinnä kirjoittaa tämän omien ajatusten selvittämiseksi.

Alotetaan vaikka ihan yleisistä kuulumisista. Olin ahkera ja aloitin tuossa maanantaina koulun. Kokkipuolella taasen, taitaa olla jo kolmas, ellei jopa neljäs kerta kun alotan. Nyt jos sais vihdoista viimein kunnialla koko asian loppuun ja paperit! Sit vois kerranki olla ylpee itestään. Yllättävän jees on ollu koulunkäynti ja tuntuu hassulta sanoa, että vaikka väsytttää niin tykkään. Saa nähä muuttuuko mieli kun puolentoistaviikon päästä pitäisi aloittaa työssäoppiminen. Mut näillä fiiliksillä mennään eteenpäin.
Perjantaina pitäs ottaa Hanna mukaan ja mennä viettään vähän lapsivapaata tonne aikuisten "huvipaikkaan". Voitin pääsyn Jack The Roosterin Roctoberfestien etkoille. Eli sinne suunnataan söpösti sitten vähän sivistyneesti keskustelemaan henkeviä ja vähemmän henkeviä ja katselemaan mitä tapahtuma pitää sisällään.
Spämmäilen tähän kuvia taas muutamisen kappaletta ja tarvittaessa, tai kun siltä tuntuu sanon parisen sanasta. Loppuun vielä avaan sanasen arkkuni asiasta, jonka takia rusinani rasahtelee.


 Leolla on menny hyvin tää, vaikka oonki päivät koulussa. Vähän se ehkä on loppupäivän mun perään ja iltasin kitisee nukkumisen kanssa. Tai nukkumaanmeno menee mainiosti, mut sit se herää ja riekkuu ylhäälä pitkään, vaikka on selkeästi väsyny. 
 Pari kuvaa koulusta, sain ilmasta kahvia, kun oltiin keittiön puolella. Alakuva perus teinipeili, jee. Onhan sitä tauolla pakko itteensä kuvata vessareissun ohella. 

 Leo on keksiny uuden tavan matkustaa rattaissa. On ny kahtena muunakin kauppareissuna halunnu tonne.
 Chihuni on kova pusutteleen.


 Koska rakastan joulua ehkä ihan todella paljon, olihan se pakko tuommoinen laskuri laittaa puhelimen näyttöön ja vaihtaa taustakuvakin hyvää fiilistä tuovaksi.
Pelkkää lovee. 


siis, en tiiä mistä alottaisin. Mun aivoit ei vaan aina ymmärrä.

Kuvittele et sulla on tosi tärkee ihminen sun elämässä. Ette nää usein, mutta juttelette erittäin usein. sitkun se onkin hetken hiljaa mietit miks näin taphtuu. Oot kuitenkin nii ujo tai pelkuri, ettet asiasta uskalla kysyä. Silti mietit asiaa about kokoajan. Noh, sit jos yrität puhua tälle henkilölle hän joko ei vastaa tai vastaa hyvin vähän tai harvoin. jpohrioyrpg. Ei sua ketuta, ei. Ei sillä että itse aina vastaisit hänen yhteydenottoihin, mutta sinulla on yleensä siihen syy, oot ollu nukkumassa tai on just ollu joku tärkee juttu ettei vaan pysty. Ilmotat kyllä toiselle sitten jälkikäteen asiasta, kun huomaat, että hän on kaivannut sua. Mutta noh se toinen uskoo tai ei usko. Paripäivää juttelette taas normaalisti ja sitten alkaa sama harvasanaisuus ja vastaamattomuus taas syystä, mitä et edes itse kunnolla ymmärrä. Tiedät varmaan tunteen kuinka tässä mietityttää että mitä oot tälläkertaa tehny ja mitä kannattais tehä ettei suututtais tai mitälie toista lisää. Tahtoisit vain jutella, mutta yksinpuhelukin on vähän tylsää. Joten olet hiljaa ja mietit kyseistä henkilöä öö, vähintään kerran tunnissa. 

Joomoi, oon varmaan sekoamassa. 

4 kommenttia:

  1. Toi loppu kuullostaa siltä niinkun puhuisit sun isästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voin sanoo etten ihan isästäni puhu. muuten varmaan vois osua, mut en oo hänen kanssaan puhunut pitkään, pitkään aikaan.

      Poista
  2. Kuullosti vaan samalt.. kiitti vastauksesta

    VastaaPoista