torstai 27. huhtikuuta 2017

SUOMEN MESTARIT (+ajatuksia asioista)

Ensimmäiseksi pakko sanoa, että oon fiiliksissä Tapparan mestaruudesta!!!
Ekaa kertaa varmaan ikinä keskityin viimeseen erään ihan kunnolla ja katsomalla katsoin koko erän. Saakeli kun oli pulssi jotain satamiljoonaa aina välillä. Mutta sieltä se voitto näppärästi tuli ja lauantaina (29.4) torilla tavataan!

Toinen asia, mistä halusin puhua, mikä tän päivän kuluessa iski taas mieleen.
Miksi äitiys on näin ihanaa ja samalla näin kamalaa? Mä rakastan tota lasta todella paljon ja tykkään, kun se on tossa ja rakastaa ehdoitta takas. Mut sitten tää hoitoonlaitto ja oma-aika. Se meinaa olla kortilla, vaikka sitä on kivasti ollutkin. Tänään olisin halunnut mennä katsomaan Tapparan pelin baariin muutaman tyypin kanssa, no arvatkaas löytyikö Leolle mistään ketään joka sitä olisi katsonut? Ei. No, olin ihan fine tän asian kanssa ja iloisesti koko päivä ja ilta meni, kunnes Leo meni nukkumaan. Sitten taas iski se ajatusten ryöppy ja "katellisuus" tuonne pääkoppaan. Tuli pieni itku, kun sitä jäi yksin kotiin muiden tuttujen juhliessa torilla. Tottakai tiedän, että itse olen valintani tehnyt ja Leon pitäny silti se oman ajan puute, varsinkin tälläisissä tilanteissa, tuntuu pahalta. Mulla on hyvä fiilis siitä, että sain tämän tärkeän hetken kokea Leon kanssa, joka myös osasi ottaa ilon irti siitä. Mulla on huono fiilis siitä, että olisin halunnut päästä juhlimaan voittoa heti torille muiden kanssa, koska en ole minkään voiton jälkeen sinne päässyt ja tuntuu etten koskaan tule pääsemään. Tottakai en tätä voi tietää, mutta siltä musta juuri nyt tuntuu. 
En häpeä kertoa näitä äitiyden negatiivisiä asioita, koska ne kuuluvat pakettiin, tiedän sen. Mä niin nautin välillä siitä, kun ei tarvi kenellekkään kertoa, että nyt menee vessaan ja nyt tekemään ruokaa. Vaan saa itse, rauhassa tehdä. Voin lähteä vaikka keskellä yötä kävelylle jos siltä tuntuu, nyt en voi. 
Lapsi tuo paljon paljon iloa, mutta myös vie niitä pieniä asoita, joita elämässä kaipaan. Toki saan olla onnellinen siitä, että minulla on mahtavat tukijoukot ja erittäin paljon rakastavia ihmisiä, sekä mulle, että Leolle ympärillä. Silti, tunnen aika ajoin itseni yksinäiseksi. Välillä kodin ulkopuolinen kontakti (livenä, ei netissä) on vain kaupantädit moneen viikkoon. Se tuntuu pahalta. Kaipaisin niin paljon ihmisiä ympärilleni, mutta olen huomannut, etten vain ole sellainen persoona, jolla olisi monen monta ystävää/kaveria/tuttua. Saatika sellaisia, jotka edes joskus kävisivät kahvilla...

Kiitos ja Anteeksi, tuli parempi mieli, kun sai vähän vuodattaa ajatuksiaan johonkin. 

3 kommenttia:

  1. Itse oon saanu ensimmäisen lapsen 17vuotiaana ja muistan vieläkin kun tuntu epäreilulta kaikki ja monet itkut oon itkeny kun oon jääny paitsi monesta asiasta. Nyt oon 27 ja mulla on 4 lasta ja edelleen yksin niiden kanssa kukaan ei oo ollu päästämässä mihinkää.. esim. Tänään tuntuu epäreilulta että kaikki muut pääsee juhlii vappua mitä mä teen syötän pilttii pienimmälle ja odotan että isommat tulee koulusta kotiin. Oon ollu huono käymään missään äiti lapsi kerhoissa oikeestaan vihaan niitä ja kavereitakaan ei oo jääny..tai sellasii ketkä kävis kahvilla.. sellasii on kenen kans vaihtaa kuulumisii on lähi autokorjaamonmies ja meiän kahvipaikan myyjä..mutta silti rakastan näitä lapsia ylikaiken enkä hetkeekä vaihtas pois. Kohta mun lapset on isoja ja ne menee omia menojaan enään 2vuotta ni viimenenkin lähtee koulutielle ja sit tyttöjä ei näykkään enään kotona ja se oma aika alkaa.. Ja sen voi myös miettiä niin että jokaisella niillä tämä sama on vielä edessä ja sillon ku ne hoitaa pienokaisiaan kotona ni sun lapsi on jo iso ja sä pääset tekee omia asioita... en kyl tiiä miks kerron tän mut kosketti toi sun kirjotus :) tsemppii ja jaksamisia! :)

    VastaaPoista
  2. Löysin blogisi juuri. Kaikkien ei kannattaisi pitää lapsiaan,jos harmittaa se ettet pääse yöllä kävelylle/pienellä varoitusajalla juhlimaan niin ei ole vanhemmuuteen kypsä. Mitä olen seurailluut niin sinä muutekin kyllä olet henkisesti aivan esiteinin tasolla. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän ihan JOKAINEN äuti tai isä mieti näitä samoja asioita jossain vaiheessa, kun lapset on pieniä. Enkä missään tapauksessa ottaisi niiltä lapsia pois. Sanoisin, että siinä vaiheessa jos valitsee sen juhlimisen sen lapsen sijaan, niin ei ole kypsä vanhemmuuteen. Vanhemmatkin tarvitsevat sitä omaa aikaa välillä ja nämä ajatukset ovat normaaleja, monelle vanhemmalle.
      En tiedä missä minua olet seurannut, jos blogini juuri löysit ja henkiseen ikääni en kommentoi mitään. Nimellä puhuminen olisi taas viisaampaa, kun tulla anonyyminä sanomaan asioita.

      Poista