Älä pelkää vaan uskalla elää
et saa käpertyä sisimpään
luota itseesi, uskalla elää
et saa tyytyä vähempään"
Varoitan jo etukäteen, että tässä tekstissä ei tuu oleen mitään punaista lankaa tai selkeää aihetta. Tämä tulee olemaan random ajatuksiani ja phdintoja epämääräisessä järjestyksessä, epämääräisistä aiheista.
Mä oon aina ollut sellainen ihminen, joka ajattelee ensim muita, sitten vasta itseään. Tiedän nykyään, että se on hyvä jos ei mene liian pitkälle. Pitää siis osata olla myös hieman itsekäs. Mitä minä en ole osannut juurikaan olla. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin uskaltanut ja toteuttanut asioita mitä MINÄ haluan tehdä ja mikä tärkeintä MILLOIN niitä haluan tehdä.
Esimerkiksi olen saattanut joskus jättää jonkun kiinnostavan tapahtuman tai vastaavan väliin vain sen takia, ettei kanssaihminen/ihmiset siitä tulisi vihaiseksi tai surulliseksi. Eli jos joku esimerkiksi olisi halunnut viettää juuri sinäpäivänä aikaa kanssani, kun oli joku tosi kiva keikka jossain mihin olisin päässyt menemään, niin olen valinnut ennemmin tämän ihmisen,kuin sen keikan.'
Toki osa asioista, mitä en voi tehdä johtuu puhtaasti siitä, että olen äiti pienelle ihmiselle. Enkä silloin toki jokapaikkaan voi mennä lapsen kanssa, eikä häntä jatkuvasti voi hoitoon laittaa. Tämä nyt kuitenkin on iha ymmärrettävää. Toisin, kuin jos joku aikuinen ihminen ottaa siitä itseensä, että lähden vaikka sinne jollekkin keikalle, näitäkin nimittäin on tullut vastaan.
Olen toki jättänyt asioita tekemättä myös sen takia, että olen miettinyt mitä muut kanssaelävät ihmiset siitä ajattelisivat. Esim jos naapurin Pentti ei pitäisi vaikkapa pihakoristeesta, jonka tahtoisin olisin voinut sen jättää hankkimatta.
Tämän asian kanssa ryhdistäytynyt olen myös, siitä hyvänä esimerkkinä tatuointini, mistä tiesin sitä ottaessa että se tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta en välittänyt, koska se oli todella tärkeä asia minulle. Jä nänihän sen pitäisi olla.
Mä en oo koskaan ollut masentunut, en ole nytkään. Aina masennustesteissä on ollut alhaiset pisteet. Vaikka toki menneisyteni huomioon ottaen en ihmettelisi vaikka olisinkin. Moni sitä on sanonut, että olen todella vahva ihminen ja olen alkanut itsekkin uskoa siihen.
Pidän itsessäni siitä, että osaan ottaa asioita huumorilla, mutta osaan tarvittaessa olla myös vakava.
Kahden viikon päästä on Tubecon. Olen odottanut sitä, sitten edellisestä Tubeconista asti. Siellä tunnen kuuluvani täydellisesti joukkoon. Tubecon on yhteisö, johon kuulun mielelläni ja oloni on etuoikeutettu. Olen aina rakastanut tehdä talkootöitä erilaisilla festareilla ja muissa tapahtumissa, niissä on se oma viehätyksensä ja pääsee vähän mukaan siihe, mitä siellä kulissien takana tapahtuu. Silti pääsee nauttimaan myös itse tapahtumasta.
"Tuuli latvat kevyesti puistelee
se on kääntänyt kulkunsa pohjoiseen
minä samaa reittiä seuraan hiljalleen
Olen alkanut luottaa huomiseen"
Välillä mä kaipaan lisää ystäviä rinnalleni, täältä kaupungista mistä asun löytyy ystäviä, joiden kanssa kahvitella kun siltä tuntuu (ainakin useimmiten menee näin) löytyypi hurjat 3 kappaletta. Tuntuu, että osa kavereista joiden kanssa voisi ehkä olla potentiaalista käydä esimerkiksi kahvilla vierastaa asiaa siksi, että minulla olisi tuo taapero mukana, ja että se tuottaisi ongelmia. Vaikka asia ei niin ole.
Olen myös sellainen ihminen, joka tykkää käydä muiden luona kylässä ja tykkää siitä, että muut tulevat luokse kylään. Siksi varmaan joka vuosi edelleen tykkään pitää pienimuotoiset kahvittelut, kun täytän vuosia. Onneksi muu suku tekee tätä myös paljon, niin pääsee useamman kerran vuodessa kahvittelemaan. Onneksi minulla on sentään nämä kolme ja ehkä tulevaisuudessa enemmänkin ihmisiä, jotka ovat erityisen tärkeitä ja jaksavat minua hyvinä ja huonoina aikoina. Toki onneksi kauempana asuu myös yksi erittäin tärkeä ystävä, jota nään harvemmin mutta se ei haittaa mitään.
Sekä saan olla onnellinen siitä, että lähisukuni on ihana ja pikkusiskoni on paras.
Kaikissa ihmissuhteissa (oli se sitten ikinä kaveri, random,romanttinen, tai mikä tahansa) niin toivoisin, että vastapuoli kertoisi, jos ei syystä tai toisesta jaksa jutella. Tai jos itse olen tehnyt jotain väärää tai hänen mielenstään typerää. nimittäin monesti olen täörmännyt ihmisiin, jotka juttelevat pitkään kanssani ja sitten joku kaunis päivä vain lopettavat yhteydenpidon. Eikä sitä yksinään jaksa kauaa pitää pystyssä, kun vastaukset ovat luokkaa "joo", "hyvää", "kiva". Myöskin toivon vastapuolelta edes joskus keskustelun aloitusta. Välillä on nimittäin rasittava olla aina se, joka aloittaa juttelemisen. Plus kaikkia keskusteluja ei tarvi aloittaa "moi mitä kuuluu", näin aloittaa varmaan 90% ihmisistä. Tykkään siitäkin, kun joku vaan randomilla kertoo vaikka, että söi tänään erittäi makoisaa pitsaa. Josta voi sitten kehkeytyä mielenkiintoiset keskustelut.
Tykkään myös siitä, että ihminen jonka kanssa juttelen kertoo omia asioitaan, mutta myös tahtoo tietää asoita minusta. Sillä olen opariin sellaiseenkin ihmiseen elämäni aikana törmännyt, ketkä ovat puhuneet itsestään ummet ja lammet, mutta kun itse kerron jotain asiaa ei häntä kiinnostakkaan.
Olen myös sellainen ihminen, kenen kanssa voi puhua oikeestaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Toki kaikkiin asoihin en omista mielipidettä, esimerkiksi politiikasta en tiedä yhtään mitään. Mä löydän aika harvoin ihmisiä, joiden kanssa kemiat kohtaa todella hyvin ja silloin kun tälläisen löydän, sen haluan pitää myös elämässäni.
Tykkään jutella ihmisten kanssa pitkiäkin keskusteluja, harvoja ihmisiä on kyllä nykyään kenen kanssa kerralla juttelen enemmän kuin muutaman lauseen ja se on hieman sääli.
åö
(tfy7guttd r7er7er7e7 47343w3llv6mf3hn3f 69iiooiouiuuynygugguuuglbjf)
♥
VastaaPoista