keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Wau, avaudun taas kaikesta turhuudesta.


Viime päivinä oon miettiny tosi paljon itseäni, ja sitä mitä teen ja mitä tunne ja oon tajunnu, että tietyissä asioissa oon aika hukassa. Mutta en sentään liikaa, eli handlaan kyllä kaiken ja tiedän suunnilleen miten saan asiat (oman pääni sisällä) järjestykseen.
Oon huomannut tässä lähiaikoina sellaisen jutun, että minulle kaikista tärkein ihminen on saanu miun kaikki muurit mitä oon rakentanu tässä vuosien ainaka, osittain ihan tietämättäni, niin hävelvenemään. En tiedä miten, mutta niin on käynyt. Se tosin kertoo ehkä paljolti siitä, kuinka turvalliseksi tunnen oloni hänen kanssaan. Toisaalta se, että miun kaikki suojamuurit on laskenu sinne lähes olemattomiin on tehny miusta satakertaa herkemmän mitä oon ennen ollu. Enkä kyllä sano sen olevan huono. Tiedän, että tästä on paljon helpompi lähteä purkamaan ongelmia ja nimenomaan niin, että joku auttaa siinä. 
Mulle tällähetkellä kaikista vaikeimpia hetkiä on illat, juuri ennen nukkumaanmenoo. Ehkä siksi, että päivisin oon nyt jostain syystä saanu jonkun jäätävän ison siivousboostin. Nimittäin olen nyt kahdessa päivässä pessyt jonkun 7koneellista pyykkiä (joo sitä on P A L J O N) ja tiskannu miljoona astiaa, siivonnu leon lelulaatikot, keittiön, mun ja Leon vaatekaapit ja olohuoneen. Ja vihaan siivoomista, yleensä. En tiiä mikä mua vaivaa. Ja täällä olkkarissa on oikeesti ollu näin siistiä varmaan viimeks sillonku muutin tänne. Toisaalta hyvä, sillä päivisin en kerkee murehtimaan asioita. 
Tosin niinku sanoin, sitten ne iskee illalla ja siks saatankin itkee itteni unee, joo kuulostaa tosi säälittävältä mut harrastan sitä silti. jee. 

Mie en esimerkiksi voinu ikinä kuvitella, että tulisin kokemaan paniikkikohtauksen, mutta niin kävi. Oli paljon minulle vieraita ihmisiä ja tilanne oli sellainen, etten osannut yhtään toimia tilanteen vaatimalla tavalla. En ole niitä ihmisiä, jotka menee puhumaan ja esittäytymään oma-aloitteisesti, vaan tarviin siihen rohkaisua joko joltain tutulta tai sitten siltä kenelle pitäisi esittäytyä (eli esim että hän esittäytyy itse). 
Onnekseni tämä kaunis paniikkikohtaukseni ei kestänyt itsessään kuin puolisen tuntia, kyllä sen jälkeen olin lähes koko loppupäivän tosi herkillä, joka ärsytti itseäni myös. Se oli jotenkin tosi outo tunne, ensin alkoi hengitys tihentymään, vähän kuin olisi hengästynyt, mutta ei kuitenkaan. Sitten puutui toinen käsivarsi. Ja kokoajan pidättelin sitä etten ala itkemään. Sitten alkoi puutua naama myös ja sillon se iski kunnolla. Se oli toso hämmentävää ja ehkä hieman pelottavaa, koska en ollut ennen semmoista kokenut. Pääsin kuitenkin "piiloon" pois katseilta ja sainkin onneksi mitä parhainta rauhotteluapua.

Mulle on siis semmoset tilanteen, missä on mulle tärkeitä henkilöitä ja sitten uusia, toiselle tuttuja on tosi vaikeita. Niihin tilanteisiin yleensä tarvisin tosi paljon sen tutun ihmisen tukea. Tiiän että jos tilanne on uusi myös sille toiselle, sen on vaikea reagoida itseni tarvitsemalla tavalla asioihin. Varsinkin jos niistä ei ole puhuttu. Siksi en yleensä ota itseeni, jos asiat ei mene niinkuin haluaisin. Koska jos joku ei tiedä asioita, niin ei se silloin voi toimiakkaan erilailla mihin on ehkä itse tottunut. Ja aina ei pysty toimimaan, niinkuin "pitäisi" vaikka haluaisi, koska täytyy ehkä tehdä sitä ja tätä. 
Mä tarviin näissä eniten sen toisen tuen niin, että se tuttu ihminen ottaa mut mukaan porukkaan, pyytää tulemaan, koska oon jostain syystä niin tyhmä ja nössö etten pyytämättä uskalla mennä. Ja moni voi kokea tämän pakottamiseksi, esim jos kyseinen henkilö juttelee vaikka kouralliselle tuntemattomia ihmisiä, niin hän ei ota minua mukaan siihen, koska kokee ettei halua pakottaa minua siihen, ehkä hankalaan tilanteeseen. Minä puolestani toivon, että hän pyytäisi minut siihen tilanteeseen mukaan, koska  siinä tunne jokatapauksessa oloni turvallisemmaksi, kuin jossain itsekseni. 

Mutta se siitä aiheesta. Minun piti vielä jotain kirjotella tähän. Heti kun keksisin, mitä se oli. Niin se, että en minä täysin hukassa ole. Koska tiedän aikalailla tasan tarkkaan mitä haluan tulevaisuudessa ja esimerkiksi vielä tämän vuoden aikana tapahtuvan. Ja uskon, ja toivon, vahvasti että haluni toteutuvat myös. Mahdollisimman pian. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti