Ensimmäiseksi pakko sanoa, että oon fiiliksissä Tapparan mestaruudesta!!!
Ekaa kertaa varmaan ikinä keskityin viimeseen erään ihan kunnolla ja katsomalla katsoin koko erän. Saakeli kun oli pulssi jotain satamiljoonaa aina välillä. Mutta sieltä se voitto näppärästi tuli ja lauantaina (29.4) torilla tavataan!
Toinen asia, mistä halusin puhua, mikä tän päivän kuluessa iski taas mieleen.
Miksi äitiys on näin ihanaa ja samalla näin kamalaa? Mä rakastan tota lasta todella paljon ja tykkään, kun se on tossa ja rakastaa ehdoitta takas. Mut sitten tää hoitoonlaitto ja oma-aika. Se meinaa olla kortilla, vaikka sitä on kivasti ollutkin. Tänään olisin halunnut mennä katsomaan Tapparan pelin baariin muutaman tyypin kanssa, no arvatkaas löytyikö Leolle mistään ketään joka sitä olisi katsonut? Ei. No, olin ihan fine tän asian kanssa ja iloisesti koko päivä ja ilta meni, kunnes Leo meni nukkumaan. Sitten taas iski se ajatusten ryöppy ja "katellisuus" tuonne pääkoppaan. Tuli pieni itku, kun sitä jäi yksin kotiin muiden tuttujen juhliessa torilla. Tottakai tiedän, että itse olen valintani tehnyt ja Leon pitäny silti se oman ajan puute, varsinkin tälläisissä tilanteissa, tuntuu pahalta. Mulla on hyvä fiilis siitä, että sain tämän tärkeän hetken kokea Leon kanssa, joka myös osasi ottaa ilon irti siitä. Mulla on huono fiilis siitä, että olisin halunnut päästä juhlimaan voittoa heti torille muiden kanssa, koska en ole minkään voiton jälkeen sinne päässyt ja tuntuu etten koskaan tule pääsemään. Tottakai en tätä voi tietää, mutta siltä musta juuri nyt tuntuu.
En häpeä kertoa näitä äitiyden negatiivisiä asioita, koska ne kuuluvat pakettiin, tiedän sen. Mä niin nautin välillä siitä, kun ei tarvi kenellekkään kertoa, että nyt menee vessaan ja nyt tekemään ruokaa. Vaan saa itse, rauhassa tehdä. Voin lähteä vaikka keskellä yötä kävelylle jos siltä tuntuu, nyt en voi.
Lapsi tuo paljon paljon iloa, mutta myös vie niitä pieniä asoita, joita elämässä kaipaan. Toki saan olla onnellinen siitä, että minulla on mahtavat tukijoukot ja erittäin paljon rakastavia ihmisiä, sekä mulle, että Leolle ympärillä. Silti, tunnen aika ajoin itseni yksinäiseksi. Välillä kodin ulkopuolinen kontakti (livenä, ei netissä) on vain kaupantädit moneen viikkoon. Se tuntuu pahalta. Kaipaisin niin paljon ihmisiä ympärilleni, mutta olen huomannut, etten vain ole sellainen persoona, jolla olisi monen monta ystävää/kaveria/tuttua. Saatika sellaisia, jotka edes joskus kävisivät kahvilla...
Kiitos ja Anteeksi, tuli parempi mieli, kun sai vähän vuodattaa ajatuksiaan johonkin.
Tänään en kerro itsestäni, vaan tulen hehkuttamaan tiisun uutta albumia Tänne ei jää kukaan.
On muuten aivan mahtava levykäinen ja suosittelenkin jokaiselle, että käy kuuntelemassa.
Olin itse kuuntelemassa Tiisua Somerolla, jonne matkustin heidän järjestämällä bussikyydityksellä. Oli muuten todella huikea reissu! Ja mahtava keikka. Kiitos.
Itse levystä tahtoisin sanoa siis muutaman sanasen. Tiisua vähemmän aikaisemmin kuuntelevana, taino muutamaa biisiä ensimmäiseltä levyltä kuuntelin ahkerasti. Tämä toinen levy on jotain käsittämätöntä. Mahtava kokonaisuus, monenlaista tulkintaa. Tykkään siitä, ettei jokainen biisi ole samanlainen niin sanoituksienkaan kuin musiikin puolesta. Tiisussa tykkään siis siitä, että siinä on erittäin monipuolinen bändi.
Mulle musiikissa on itse sen musiikin lisäksi erittäin tärkeää myös ne sanoitukset, ja se on varmaan yksi syy, miksi tykkään tästä niin paljon. Levyltä löytyy monia kapppaleita mihin pystyy itse samaistumaan aivan täysin. Levyn aiheet ovat ehkä hieman synkähköjä, mutta monessa biisissä on silti hyvä meniniki ja niitä kuunnellessa ei tule masentunut olotila, päinvastoin. Itsekkin suhteellisen pienessä kaupungissa kasvaneena tiedän nämä tunteet. (toki oma "kotikaupunki" on kasvanut paljon siitä, mitä se oli silloin kun itse siellä asuin).
Omiksi lemppareiksi levyltä hyppäsi muutaman kuuntelukerran (ja yhden liven) jälkeen ehdottomasti Bussi täältä pois, Vaarallinen maa sekä tunnistatko itsesi tänään. Jokaisessa on jotain sanomaa ja jokaisen kappaleen kertosäkeestä tykkään erityisen paljon myös musiikillisesti. Pusuttelemaan kappale aiheutti aluksi minussa hyvinkin outoja tuntemuksia, enkä tykännyt kappaleesta juurikaan, Kuitenkin se jäi soimaan päähän ja kappas, nykyään kuuntelen sitäkin mielelläni. Menkat biisi taas yllätti erilaisuudellaan, en ihan heti olisi uskonut, että tästä aiheesta tulen kappaleen tältä levyltä löytämään. Perhekuvan kuuntelin ensimmäistä kertaa bussissa Helsinkiin (niinkun itseasissa kaikki muutkin), mutta jostain syystä ensimmäisellä kerralla se iski jostain syvältä ja lujaa, koska tuli tirautettua pari kyyneltä.
Vaikka tässä en kaikkia kappaleita yksitellen mainitse, mitään en voi inhokiksi nimetä, sillä löydän jokaisesta jotain hyvää ja kaikkia kuuntelen mielelläni. Ei tästä voi oikeesti muuta sanoa, kuin aivan täydellinen levy.
Seuraavan kerran näen Tiisun Tampereella 31.3, enkä malta odottaa. Tämä bändi on jotain niin upeaa livenä, joten vaikka musiikki ei kolahtaisi juuri sinuun suosittelen käymään edes yhden kerran katsomassa poikia livenä. Koskaan ei voi tietää mitä keikalla tapahtuu.
Tässä vielä lista kappaleista, mitä levyltä löytyy:
Kappaleet
Kuka sillä aasilla ratsastaa
Bussi täältä pois
Kuuden jälkeen osaan tanssia
Perhekuva
Suomi on poliisivaltio
Vaarallinen maa
Menkat
Hammastikkukaunotar
Tunnistatko itsesi tänään
Pusuttelemaan
Tuhannes laulu Helsingistä
Kappaleet, jotka tästä postauksesta löytyy ovat omakuvaamiani Someron keikalta. ps. tätä linkkiä painamalla löytyy vielä pari muutakin.
Tänään tulee hieman erilaista postausta, nimittäin sain kunnian kuunnella ja arvostella Mansesterin uuden levyn: Maskin Alta. Tottakai otin "haasteen" innolla asiaan ja kuuntelinkin levyn oikein moneen kertaan, jotta saisin mahdollisimman paljon irti biiseistä. Itsellä kun välillä jotkin kappaleet tarvitsevat monta kuuntelukertaa, ennekuin avautuvat.
Arvostelin tämän levyn kokonaisuutena, sekä biisi biisiltä. Ja painotan, että arvostelu on täysin minun omaa mielipidettä, en kirjoittanut hirveästi ns. yleisesti, vaan suoraan niitä ajatuksia, mitä levyn kuuntelu minussa herätti. Tämä on myös ensimmäinen tämänlajin arvostelu, joten en takaa, että tämä on mitenkään ammattimainen tai mahtava :D
Jos joku ei muuten tiedä vielä mikä Mansesteri on, niin antakaas kun kerron. Mansesteri on Tamperelainen hiphop - yhtye, johon kuuluu MCmane, Vainis sekä DJ kalu.
Mansesteri on keikkaillut myös mm. Robinin, Elastisen, Brädin ja Anna Abreun sekä monen muun kanssa. Jos vieläkään ei sytytä, niin entä jos sanon teille, että Saravon Pekka. No joko tiedätte, eli kyllä kyseinen biisi on myös tämän yhtyeen.
Kokonaisuudessaan levy on oikein monipuolinen, niin musiikillisesti, kuin sanoituksellisestikkin. Varmasti löytyy jokaiselle jotain kuunneltavaa. Levyltä löytyy siis biisejä, jotka laittavat miettimään ja joilla selkeästi on syvempikin merkitys. Sekä niitä "pintaliito" biisejä, joiden mukana on ihana bailata ja ehkä hieman ottaa jotain vettä vahvempaa.
Tykkään siitä, että levyllä on paljon kappaleita ja ettei se varmasti jätä kylmäksi. Vaikka niitä huonompia biisejä joukosta löytyy niin tältäkin levyltä nousee esiin muutama helmi.
Levyn kokonaisarvosanaksi antaisin 3,5-4/5.
1.KATSO MUA
Ensimmäisellä kuuntelukerralla iski lujaa musiikkityyli, muutaman kuuntelukerran jälkeen myös sanoitusten takia koko kappale nousi yhdeksi lemppariksi koko levyltä. Tarpeeksi yksinkertainen kertosäe, joten jää hyvin mieleen, kuitenkin myös kattava ja pistää miettimään. Samaistuttavat ja puhuttelevat sanat kokonaisuudessaan.
4/5
2.DOWNSHIFTATAAN
Aivan ensimmäisellä kuuntelukerralla, pakko myöntää, en pitänyt biisistä lainkaan, kertosäe oli jotenkin "tylsä". Kuitenkin taaskerran, muutaman kuuntelukerran jälkeen alkoi kokonaisuus aueta ja kertosäekkin jäi "ärsyttävästi" soimaan päähän. Sanoitukset pistää taas kerran miettimään asioita erilaisesta näkökulmasta. 3/5
3. CVII
Ensimmäiset mietteet oli, että onko tässä muuta kuin saman hokemista. Kuullosti siis aluksi siltä, että koko kappale olisi ollut 90% kertosäettä. Vähän jäi auki fiilikset, mutta kyllä sieltä muutakin, kuin sitä saman hokemista tuli kun keskittyi kuuntelemaan. Ei missään tapauksessa huono biisi, mutta ei ylety kyllä levyn parhaimpiin. 3/5
4 LEGENDA
Tykkäsin. Kertosäe jäi soimaan päähän ja musiikillisesti oli hyvinkin tarttuva. Sulava ja rento kappale.
3/5
5.KUUMOTTAA
Aivan ensimmäiset reaktiot oli huvittuneita, mietin että mitä ihmettä tämä on :D Hyvin napattu tunnetuista biiseistä lauseita (sanontoja mitälie) ja saatu niistä tehtyä oikein ehjä kokonaisuus. Hyväntuulinen ja musiikillisesti taas omaan makuun erittäin iskevä. Tätä kuuntelee mielellään.
4/5
6.PAHAT POJAT
Tässäkin on taas kerran kertosäe, joka jää korvamatoilemaan oikein urakalla. En kuitenkaan tekstiksi asti saanut oikein tästä fiiliksiä ulos. Ei huono kuitenkaan.
3/5
7.ARB
Jostain syysä kertosäe alkoi "ärsyttämään" minua, en tiedä miksi, niin vain kävi. Biisi ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ole ärsyttävä ihan mukavaa kuunneltavaa. Mutta ehkä yksi niistä kappaleista, jotka saattaisin skipata jos tahdon kuuntelemalla kuunnella jotain.
2,5/5
8.HIPPIHOPPIROKKARI
Tämä on tälläinen päännyökytysbiisi, eli menee suoraan kategoriaan hyvät biisit.
3/5
9.KERMAA
Ensimmäinen kappale levyltä, josta voin sanoa, etten tykännyt. Sanoitukset oli kuitenkin monipuolisia, sekä moniulotteisia.
2/5
10.PINTAA SYVEMPÄÄ
Kappale täynnä asiaa, joten ei varmaan ole vaikea arvata, että tykkäsin. Biisi, joka iskee varmasti monelle ihmiselle ihan henkilökohtaisella tasolla. Kertosäe oli simppeli, mutta piti sisällään hyvin tärkeää asiaa ja oli paljonpuhuva. 4/5
11.DEJA-VU
Jostain syystä tämän kappaleen menevyys iski ja aivan mielelläni tätä kuuntelen. Sanoituksista sanoisin vaikka senverran, että...erilaiset.
3/5
12.PERSONAL TRAINER
Selvä treenibiisi, vaikka en ehkä itse kuuntelisi, mutta en näe syytä miksei tämän tahdissa joku voisi reenata. Monella tapaa tulkittavat sanat.
2/5
13.PRINSESSOJA JA PUTKIMIEHIÄ
Tämäkin on yksi lempibiiseistä levyllä. Hyvin saatu Mariosta menevät samat ja paljon asiaa ja faktoja mukaan. Kertosäkeen tyyli on erilainen ja omaan korvaan kuullostaa erittäin hyvältä. Tavallaan vähän rakkauslauluviboja. 3,5/5
14.MANIFESTI
Tästä tulee ehkä hieman sellaisia vihaisuusviboja. Ei siis sillai, että itse tulisin vihaiseksi :D En oikein saanut tästä biisistä mitään irti näin tekstimuotoon. Kuunneltava, ei huono. 2,5/5
15.AITOO PASKAA Kappaleen alusta tulee mieleen joku tv:n visailuohjelma. Kertosäe ei itselle iskenyt näin kuuntelemismielessä, mutta miiten biisi oli sanoituksiltaan ihan hyvä. 3/5 16.ENNEN VALOPILKKUU
Kun kappale alkoi, tuli mielee Apulanta. En itse yleensä näistä bailausbiiseistä tykkää, koska en sellaisesta perusta. Mutta kyllä tätä kuuntelee. Hyvä fiilis ja sanat tarpeeksi rennot. 3/5 17.OLIKO WÖRTTII
Sekoitin tän biisin alun tosi monesti tohon "pahat pojat" biisiin. tämäkin biisi pistää tavallaan miettimään, tavallaan. Ei huono. 3/5 BONUS 1 TAKA-TÖÖLÖ
Kappale perseistä. Mitä voi odottaa. Ei huono, mutta ei itseen iske :D 2/5
BONUS 2 YKKÖSET
Jääkiekkobiisi. Tästä tykkään. Menevä biitti ja päähän soimaan jäävä kertosäe. 3/5 BONUS 3 SARAVON PEKKA
Tarviiko tämä edes sanoja? Jos mun kohta 2vuotias poika jammailee tätä ihan täysillä ja pyytää että laitan "pekkaa" soimaan. Tapparakin on lapsen mielestä Pekka. :D 5/5
Eli kiitos ja anteeksi, tässä oli oma arvosteluni kyseisestä läpyskästä. Tykkäsin ja suosittelen ehdottomasti muitakin kuuntelemaan.
Jos joku nyt kiinnostui ja tahtoo tämän about 10e maksavan levyn itselleen niin allaolevaa linkkiä painamalla pääsette tilaamaan tämän.
Tiettekö mitä tein, taino kuvastahan sen jo näkee. Asia, johon tuli idea tuossa melkein 6vuotta sitten. Vakavasti harkitsin asiaa 4vuotta sitten, nyt se on toteutettu ja oon ilonen. ❤️ Ja kyllä, se pysyy siinä ikuisesti. Jos joku ei huomaa, se on nimikirjoitus, eikä kenen tahansa vaan oman idolini, elämääni monella tapaa vaikuttaneen henkilön,jota oon seurannut monta,monta vuotta. Niko Saarinen❤️
Tykkään, erityisen paljon. Hieman kuumottelin miten ihmiset tähän reagoi ja en yllättynyt kun sainkin kommentteja "just joo, vai niin" :D
Niko itse jakoi mahtavan tekstin tästä ja taisin vahingossa tirauttaa muutaman kyyneleen.
Toiset itkut tirautin onnesta, kun näin nikon snäpin.
En voisi olla iloisempi.
multa löytyy täältä blogin puolelta monen monta postausta, joissa Niko on mukana, joten en ala tässä sen enempää erittelemään näitä asioita, miksi juuri Nikon nimikirjoituksen tatuoin.
Viimeistä päivää vuotta 2016 viedään. Sen kunniaksi, niinkuin aika useinkin ajattelin taas hieman punnita yhteen kulunutta vuotta. Tein söpöt kuvakollaasit. Kuvat napattu pilvipalvelusta, johon kaikki puhelimellani ottamat kuvat hienosti tallentuvat. Aloitetaan höpöttelemällä kuukausi kerrallaan ja katsotaan hienot kuvat. Niputetaan sitten yhteen muutama fiilistely vuodesta ja kerrotaan hieman odotuksia vuodelle 2017.
.
..
...
TAMMIKUU
Kuvien perusteella tammikuussa ei tapahtunut mitään merkittävää, enkä kyllä itsekkään muista, että juuri mitään olisi tapahtunut.
HELMIKUU
Leo täytti 1v!! Ehkä se isoin asia koko kuukaudessa.
MAALISKUU
Kävin risteilyllä, olisko ollu jopa kahdesta. Tässä kuukaudessa käbin myös elämäni ensimmäisellä risteilyllä. Stam1nalta ilmeistyi aivan mahtava uusi levy ja ystäväni kissa oli hoidossa.
HUHTIKUU
Käytiin Hevisauruksen keikalla, Tappara voitti. Ostin mekon (OMG), Leo oli kipeänä, näin myös kotiteollisuuden livenä.
TOUKOKUU
Marsuja. Tilli oli kylässä. Juopottelin hieman, leikkipuistoiltiin aika paljon. Rullaluistelin.
KESÄKUU
Sain buzzata teho sport patukoita. Käytiin Ruotsissa mummilla, Leo pääsi isojenpoikiensänkyyn. Käytiin särkänniemessä.
Käytiin Kotkassa Anella, kävin Reckless Loven keikalla, kahdesti Tampereella ja Kouvolassa. Steel Pantherin keikalla tuli käytyä. Vuonna 85-konsertti tuli katsottua.
LOKAKUU
Kummityttöseni sai nimen. Leo sai leikkikeittiön. Tehtiin ensimmäiset joulutortut. Voitin pääsyn Rocktoberfesteille ja vedin kännit, hups.
MARRASKUU
Harry Potter ja kirottu lapsi. Leikin Malfoytä. Tein piparitalon. Hankin joulukuusen ja fiilistelin lunta.
JOULUKUU
Näin kavereita, avattiin joululahjoja. Maistoin Surströmmingiä. Vein kuusen pois. Join kahvia.
Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli ihan onnistunut. Kaikki asiat ei ollut hyviä, mutta en silti kadu. Tutustuin mm. aivan ihanaan ihmiseen, joka toivottavasti pysyy elämässäni erityisen pitkään. Mielellään ikuisesti, kiitos. :*
Lapseni on oppinut hurjasti asioita taas vuodessa. Lähennyin myös parin ystävän kanssa ja olen siitä erittäin kiitollinen. Olen löytänyt myös uusia musiikillisia kuunteluita. Kaikki eivät ole ihan tyyliini sopivia, mutta mitäpä tuolla on väliä.
Mitä sitten tulee vuoteen 2017? Teenkö uudenvuodenlupauksia?
Koska en öö ikinä ole ehkä mitään luvannut, varma en ole. Niin en tänäkään uutenavuotena ajatellut mitään luvata, ne rikkoutuu kuitenkin.
Toivon kuitenkin, että näen itselleni tärkeitä ihmisiä enemmän mitä edellisvuonna. Toivon myös viettäväni aikaa minulle tärkeiden asioiden parissa. Tahtoisin myös vlogaamisen suhteen tulla aktiiviseksi, eli eikun ideoita keksimään. Aloitan myös vihdoista viimein terapiani.
Asia, josta en kenellekkään ole maininnut (kaverit, jotkut saatatte aavistaa mikä tämä on) teen jotain mikä pysyy ikuisesti ja mistä olen jo monen monen monta vuotta haaveillut. Tiedän myös näin etukäteen, että monikin ihminen pitää minua hulluna eikä myötäile asiaa, mutta en välitä :D Minun asiani, jos ei kestä ni voivoi. Ja tämä on jo toteutuksen alla., joten enään ei peräännytä ja olenhan tätä jo monisen monta vuotta odottanutkin.
Oikein ihanaa ja mahtipontista vuotta 2017 kaikille!
On taas jäänyt hieman, varsinkin täällä blogin puolella. Youtuben puolelta ei tainnut taas jäädä kuin ehkä kaksi (?) luukkua välistä. Yllättävän hyvin olen kuitenkin näitä saanut puskettua tubeen.
Oli tuossa perjantaina tosiaan Raskasta Joulua-keikalla ja nautin siitä niin paljon. Yksin menin, mutta eipä se paha ole. 2008 vuodesta asti, kun on näitä keikkoja käynyt niin on sitä yksin ja kavereiden kanssa tullut käytyä.
Vietin viikonlopun sitten kokonaisuudessaankin pojan kanssa Innalla. Oli ihan mukavaa, käytiin mm. superparkissa.
Välillä mä myös toivon, että osaisin lukea joidenkin ihmisten ajatuksia. Tai sillai. ihmiset, varsinkin miespuoliset sellaiset on liian monimutkaisia olentoja. anteeksi vain. :D
Ei sillä, on miun jotkut naispuolisetkin kaverit melkein yhtä vaikeita.
Ja se myös ärsyttää ihmisissä, että jos sulla on joku tärkeä ihminen (oli se sukulainen, kaveri tms) ja oot sille satakertaa sanonut, että jos ei kerkiä puhua (oletetaan että puhutte about päivittäin) niin ilmoittaa, ettei tarvitse huolestua onko hänelle sattunut jotain, vai onko taas itse tehnyt jotain, joka aiheuttaa toisen hiljaiselon.
Tähän loppuun taas perinteisesti videot,joita en tänne blogin puolelle vielä ole viskonut.
Hei ja Anteeksi, että näitä luukkuja ei ole juurikaan tullut. Nyt koitan taas tsempata ja saada nämä loput ajallaan tänne ja tubeen.
Tässä kuitenkin kasa videoita mitä juuri uppailin youtubeen. Toivottavasti tykkäätte.
