"yksi kirkas ajatus peittoaa sata sumeaa"

En lue karman lakia

en toimi kristuksen veressä

en kuule kaikuja avaruudesta

en tahdo tietää mantran voimasta

kuulla lehmän suurasta

tahdon tietää enemmän sinusta

Saat olla juuri tuollainen

en tahdo jumalaa tahdon ihmisen

saat olla keskeneräinen

en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen

sinä riität minut täyttämään

Tiedätkö sen tunteen, kun olet saanut elämääsi ihmisen, jonka kanssa voit olla 100% oma itsesi ja aidosti onnellinen. Kuka jaksaa sinua päivästä toiseen ja on kiinnostunut asioistasi. 

Hämmentävintä tämän ihmisen kanssa on se, että vaikka aikaa on kulunut hyvin vähän, hän tietää sinusta lähes kaiken. Myöskin lyhyen ajan sisään olet huomannut, että tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat erittäin vahvoja. Et olisi uskonut, että näin lyhyessä ajassa pystyisit muodostamaan toiseen ihmiseen niin suuria tunteita, kuin nyt on muodostunut.

Se on myös erittäin jännä juttu, että pystyt juttelemaan kyseiselle ihmiselle aiheesta kuin aiheesta ja vaikka tuntuu, että kaikesta on juteltu, silti saatte jostain aina keksittyä jotain puhuttavaa. Tämä on hämmentävää varsinkin, jos olet yleensä sellainen ihminen, joka ajattelee liikaa mitä puhuu toiselle ihmiselle. Toisaalta, ehkä sille ihmiselle joka on näin kliseisesti sanottuna oikeastaan sielunkumppani, on sitten helppo puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Teissä on myös paljon samoja asioita, niin luonteissa kuin tavoissa ja kiinnostuksen kohteissa. Kuitenkin myös paljon erilaisuutta, joka tasapainottaa teitä juuri sopivissa määrin.

Sitä miettii monesti, mitä on tehnyt oikein, kun on saanut vierelleen näin ihanan ja mahtavan ihmisen, jonka kanssa voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Ja miten toisesta on oikeasti tullut lyhyessä ajassa niin tärkeä, että et voisi enään missään nimessä kuvitella eläväsi ilman häntä. Ja onneksi ei tarvitsekkaan.

Asiat, mitkä myös tälläisessä tärkeässä henkilössä merkkaa erittäin paljon (sen lisäksi, että hän on sinulle juuri oikea) on se, että hän tulee toimeen sinulle läheisten ihmisten kanssa ja tahtoo oikeasti ollu heidän kanssa myös tekemissä, eli jos pyydät häntä vaikka kyläilemään äidilläsi, hän ei juokse karkuun. Se on myös tärkeää, että hän hyväksyy sinut juuri sellaisena ja juuri sellaisessa elämäntilanteessa missä satutkin olemaan.

On myös huomattu, että jostain syystä kaikista onnellisimmat asiat tapahtuu juuri silloin, kuin vähiten osaat odottaa. 

Anteeksi erittäin imelästä ja ehkä hieman siirappisesta tekstistä, mutta en voisi olla juurikaan onnellisempi just nyt. 

maxikarkki.fi

Heippa!

Tämä postaus on tehty yhteistyössä maxikarkki.fi:n kanssa. 

Tämä on ollut luvattoman kauan luonnoksissa, joten tämän oli aikakin jo nähdä päivänvalo.

Tiedättekö nettisivuston maxikarkki.fi, jos ette antakaas kun kerron. Maxikarkki sivustolta löytyy superhalvalla niin makeisia, sipsiä kuin virvoitusjuomia. Valikoima on laaja ja toimitus nopea (2-4 arkipäivää tilauksesta). Sivustolla voi maksaa luottokortti- tai verkkopankkimaksuna sekä käytössä on myös lasku- ja osamaksupalvelut. Toimitusmaksu menee paketin painon mukaan, eikä sekään ole kovinkaan suuri. 

Mun on itse tehnyt mieli tilata kyseiseltä sivustolta jo pitkään, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin minulle tarjoitui mahdollisuus tilata maxikarkilta tuotteita 50e:n edestä. Ja näin tein. Oli todella haastavaa valita tuotteita, sillä yritin valikoida itselleni semmoisia, mitä en aikaisemmin juurikaan ollut maistanut. Kerron tässä postauksessa, mitä ostin ja mitä mieltä olin tuotteista. Nämä tosiaan ovat minun mielipiteitä ja perustuvat täysin siihen, mistä itse tykkään. Mutta kokonaisuudessaan suosittelen maxikarkkia, nopea toimitus ja hyviä tuotteita, sekä erittäin laaja valikoima.

 Doritos sweet chili. Oli oikein hyviä, juuri sopivan tulisia ja salsadipin kanssa maistui mainiosti.
4/5

Kahvinamut maistuu juuri sopivasti kahvilta. Ainoa miinus on se, että avatussa paketissa karkit tarrautuvat kiinni toisiinsa jos säilyttää pitkään.
Keksit ovat erittäin hyviä ja vielä parempia kahviin dipattuna.
5/5

Perus remmejä maussa cola. Paketti erittäin edullinen ja riittoisa. Näitä kun ei montaa putkeen pysty syömään, kun kieli menee rikki.
4/5

Näille mulla oli kovat odotukset, joten oli pienoinen pettymys. Maistui hieman laimealta ja tuohon reikään oli vaikea saada pilliä rikkomatta pakettia :D Tai sitten en vain osannut. Kuitenkin ihan perus mehua, mutta uudestaan en ainakaan ihan heti ostaisi.
3/5

Mun oletus näistä namusista oli se, että tuo sisus olisi ollut semmonen crisp. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan se olikin kova. En tykännyt, en tainnut edes syödä koko pussillista loppuun.
2/5

Nämä ostin lähinnä Leolle. Mutta erittäin positiivinen yllätys oli nuo sokerittomat karkit. En ikinä oo tykännyt mistään sokerittomasta, mutta näissä oli erittäin paljon makua. Niitä voisin ostaa myös uudestaan.
4/5

Vanhan ajan lakulle voi antaa perustelematta 5/5
MUTTA
tuo soft caramel lakritsi oli jotain hirveää. Ei omaan suuhun yhtään maistunut tuo makuyhdistelmä. Hyvä että yhden pystyin syömään. Ehkä joku voi tykätä, mutta minä en.
1/5

Odotin erittäin kirpeitä karkkeja, petyin. Ei kirpeyttä juuri yhtään. mutta maku oli hyvä.  Paitsi vesimeloninmakuinen maistui ihan saippualle.
2/5

Erittäin tulisia omaan makuun ja näitä onkin hyvä säästää ja maistattaa kavereille, joita tulee kyläilemään. Tykkäsin siitä, että oli oikeesti tulisia. Karkki olisi saanut toki itsessään ehkä maistua hieman paremmalle.
3/5

Superhyviä ja varmaan parhaat karkit, mitä tilasin. Suolaisuus maistuu juuri sopivasti ja maitosuklaa oli oikein makoisaa. Hyvä crisp. Nää meni heti. Ehdottomasti tulen ostamaan uudestaan.
5/5

Nää oli vähän meh. En enää edes muista, miltä maistuivat.
2/5

Nämä olisi saanut maistua hieman enemmän nacholle. Nyt jäi liian vähälle maku. muuten oikein hyvä.
3/5

kaikki muut perushyviä (4/5) paitsi tuo Chok Skalle. Ihan hirveetä. Maistin yhden puraisun ja tuo sisällä oleva juttu maistui kamalalle. Edes 3-vuotias poikani ei tykännyt.
1/5

perushyviä. Jos tykkää bilareista ja hedelmäkarkeista nämä varmasti ovat mieleen.
3/5

SUPERhyviä myös. Yksiä lemppareista nämäkin. Varsinkin tuo mansikkatäyte. Ei ollut liian mansikkaisia, vaan juuri sopivasti.

5/5

Molemmat sipsit maistuivat erittäin hyvälle. Varsinkin nuo taka-alalla olevat.
4/5

Pahaa. Ei hyvää kylmänä eikä lämpimänä. Ei van mennyt.
1/5

Kaurasnackissa oli liian vähän mausteita, muuten oiken hyvä.
2/5
tillisipsit ei petä koskaan. Ne on vaan rakkaus, joten arvosana on tottakai täysi.
5/5

Kiitos Maxikarkille, että sain maistella itselleni uusia herkkuja. Oli mukavaa. Suosittelen ehdottomasti menemään tilaamaan kyseiseltä sivulta.

Kiitos ja heido!

Aiheeton.

Luulen tietäväni mitä kaipaan

Tahdon yön ja päivän tutustuvan toisiinsa

Risut, männynkävyt tieltä raivaan

En pelkää yksin vaeltaa, silti seuraa arvostan

Onko sulla elämässä sellainen ihminen, josta on tullut lyhyessä ajassa tosi tärkeä ja jonka näkeminen pienissäkin määrin saa aina hyvälle tuulelle? Se on samalla kivaa, mutta samalla raastavaa jos on yhtään epävarma asioista. On mukava viettää sen kanssa aikaa, silloin kun siihen on mahdollisuus. Hänelle olisi varmasti kiva jutella arkisista asioista ihan muute vaan, mutta jostai syystä siinä tulee este, etkä uskalla sitä tehdä siinä määrin kuin haluaisit. Sen takia (ehkä) ette ole hetkeen kunnolla jutelleet mistään ja alat miettimään kaikenlaisia asioita. Ajatteletko vain liikaa, oletko tehnyt jotain tai onko hän tehnyt jotain ettette juttele ehkä niin paljon kuin ennen. Luultavasti vain yli analysoit asian. Kuitenkin asia on mietityttänyt nii  paljon, että se tulee uniin myös ja näätkin tästä henkilöstä hyvin hämmentävää unta.

Tahtoisit kysyä henkilöltä ehkä mitä mieltä hän on sinusta, mutta jostain syystä et niin uskalla tehdä. Koitat jatkaa arkea kuin ennekin vaikka tämä henkilö onkin ajatuksissa hämmentävästi enemmän kuin ennen. Saatat miettiä onko hänellä ollut yhtään ikävä sinua. Et kuitenkaan sitäkään uskalla häneltä kysyä. Sekin häiritsee sinua, kun olet niin "nössö" ettet uskalla häneltä kysyä omaa mieltä raastavista aiheista. Vaikka tiedät, että tämä toinen henkilö varmasti arvostaisi jos kysyisin. Silti jotsin syystä et saa nii tehtyä. Ehkä pelkään sitä reaktioo, jos oletkin yli analysoinut taas kaiken ja hän onkin vain ollut kiireinen tai muuta vastaavaa. Tai hän itse ihmettelee samaa, miksi olet ollut niin hiljainen. 

On vaikea miettiä mitä toinen haluaa ja mitä ei halua. Tiedät, että hän on omanlaisensa ja olette välillä pidempiä aikoja puhumatta ilman sen kummempia syitä. Silti ihmettelet mistä on tullut se tunne, että jokin olisi muuttunut. Haluaisit siihen vastauksen, mutta olet liian arka kysyäksesi sitä suoraan. Siksi jääkin vain omien mietintöjen kanssa taas kerran kaksin miettimään. Ei se ehkä ole hyvä, mutta toivot, että odotus palkitaan. Ehkä.

Särkänniemipäivä!

Heippa!

Tänään tulen tänne höpöttelemään meidän särkänniemipäivästä, sekä hieman ehkä yleisesti kuulumisista. Laitan tähän yhteyteen myös luultavasti erittäin paljon kuvia. Joten eiköhän mennä vain suoraan asiaan...

Oltiin tosiaan Leon kanssa tänään särkänniemessä YH-kotien asukaspäivillä ja oli oikein mukavaa. Kiva kun lapsi on jo niin iso, että nauttii selvästi särkänniemen nähtävyyksistä ja niistä laitteista mihin hän pääsee. Kävimme koiramäessä ja akvaariossa, akvaario tosin ei ollut kovin mieleinen. ilmeisesti liian tylsä touhukkaalle taaperolle. Käytiin muutamassa laitteessa, jotka hän muisti viimekerralta. Ne on aina aika hitti. 

 Leo voitti onnenpyörästä yhden pelilipukkeen ja halusi sen käyttää Ankkalammen ongintaan. 

 Päästiin käymään myös näsinneulassa ylhäällä. En muista koska itsekkään viimeksi olisin täällä käynyt ja ensimmäinen kerta tämä Leollekkin oli. Tykkäsi kovasti, kun näki paljon joka paikkaan. Ainoa asia, mikä suretti oli se, että kaukoputki maksoi ja niinollen emme sitä voineet käyttää. (ei ollu kolikoita mukana)

 Ensimmäisiä kertoja tuli enemmänkin, kun mun yllätykses Leo ilmoitti haluavansa mennä ratsastamaan. No tottakai, kun palapelirahasta jäi yli niin pääsihän lapsonen ratsastamaan. Innolla menikin ponin kyytiin. Näki kyllä, että jännitti tosi paljon, mutta iloisesti ja nauravaisesti tuli pois. Sitten olikin jo kiire kotiin rakentamaan palapeliä.

Kotimatkalla iski uni. Mie ravitsin itseni maittavalla kahvikupposella. 

Oli kaikinpuolin mukava päivä. Kolmituntinen meni nopeasti, itseasiassa olisi ehkä ollut bueno jos olisi aikaa ollut esimerkiksi se 4tuntia. Nyt emme käyneet syömässä missään tuona aikana, jos olisimme niin emmme varmasti olisi kerenneet käymään joapaikassa, missä olisimme halunneet. 

Tässä varmaan oli tämän vuoden särkänniemeilyt meiltä, ehkä. Koskaan ei voi sanoa, ettemme menisi enään tänävuonna, mutta näillänäkymin emme mene. Onhan ne rankkoja, mutta hyvin mukavia päiviä.

Jos sitä tänävuonna muumimaailmaan pääsisi vielä.

Mestaruutta ja taas niitä turhia ajatuksia.

Heippa taasen. Tää blogi on jääny tosi vähäselle päivittelylle, niinku tosin mun tubekanavakin. Ei ole muka aikaa, vaikka mulla ei muuta melkein olekkaan kuin aikaa. 

Nyt tässä valvoessa kipeän lapsen unta ajattelin rustailla tänne taas jotain tosi turhaa. 

ilmoituksena, yksi yhteistyöpostaus on tulossa jossain välissä, kun jaksan editoida videon ja kirjottaa sen postauksen kuvineen puhtaaksi. 

Yleensä, kun alan kirjottaan tänne mitä tahansa, niin tekstiä tulee automaattisesti, sen kummenpia ajattelematta, nyt kuitenkin joudun välillä pysähtymään ja miettimään, mitä tänne kirjotan. Ei lähe. 

Aloitetaan siis kertomus (taino en tiedä voiko tätä kertomukseksi laskea, jokatapauksessa) minun viikonlopusta, joka oli mitä mainioin. 

Viikonloppuna oli siis Mauno Peppone Extended- näytelmän kaksi viimeistä näytöstä. Perjantaina ja Lauantaina, olin molemmissa kappas vaan. Meillä on ihan mahtavan upea faniporukka, jonka kanssa on todella ilo ollut kulkea tämä polku ja olla mukana kaikissa hullutuksissa. Sovimme, ettemme lopeta ehkä hullutuksia, tai toistemme näkemisiä tähän, sillä jäähän Jari Ahola, vaikkei Maunona, niin omana itsenään esittämään muita, varmasti erittäin upeita rooleja työvikseen. 

En muista miksi alunperin tykästyin Maunon rooliin, siinä oli vain sitä jotain. Ujo poika, jolla oli suuret unelmat. Maunon kautta sai itsekkin toivoa ja uskoa niihin omiin unelmiin. Kannattaa uskoa unelmiinsa ja tehdä niiden eteen asioita. Tää näytelmä on samalla iloa, hyvää musiikkia, surua ja kaikkea siltä väliltä. Oon ikionnellinen, että mummi ja vaari vei mut silloin joskus katsomaan alkuperäistä vuonna 85 näytelmää. Ilman sitä en olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä. Kaikki versiot tuosta näytelmästä olen nähnyt moneen kertaan, samaten maunot. Kertoja en ole laskenut, mutta erittäin monta niitä on. 

Jari sai meiltä pokaalin, koska onhan tämä nyt eräänlainen mestaruus ja tahdoimme muistaa häntä jollain tapaa. 

Perjantaina tapasimme esityksen jälkeen Jarin ja juttelimme hänen kanssa hetken, annoimme silloin hänelle kunniakirjan ja viinipulloja. Vakuutimme, ettemme tee mitään enään lauantaina. Mutta kuinkas kävikään, pokaalin ojensi päänaisemme, Katja lavalla lauantaina. Olihan se ilo. 

Saimme myäs meidän kaikkien yllätykseksi kultamitalit Katjalta. Niin upeaa ja valtavan ihana muisto tästä kaikesta. 

Ja koska mestaruuteen kuuluu se, että Torilla tavataan. Niin mitäs muutakaan me tehtiin, kun suunnattiin näytelmän jälkeen torille. Ja koska Tampereella ollaan, niin hyvin oleellisena osana mestaruuden juhlintaa kuuluu pulahdus suihkulähteessä. Joten pakkohan se oli. 

Kylmää se vesi kylläkin oli. 

Tässä muita tunnelmia: 

Mahtavaa, kiitos ihanat. Kiitos Jari Ahola. Kiitos Tampereen työväen teatteri.

Tämän ylläolevan kuvan saattelemana pääsemme tähän mun omaan pohdintanurkkaan, joka tulee taas olemaan täynnä ajatuksia, joissa ei luultavasti ole päätä eikä häntää. Ja jotka tulevat olemaan erityisen sekavia, jälleen kerran. 

Oon yrittänyt miettiä omaa koulutustani, tai lähinnä sen puuttumista. En tiedä miksi haluan isona, vaikka pitäisi jo olla se miksi haluan, tai ainakin tietää mikä minusta tulee. Tahtoisin näyttelijäksi, mutta sen opiskeluun tarvitsee olla käytynä ensin koulutus tai maksaa paljon rahaa. Mulla ei ole kumpaakaan, joten se haave on haudattuna ajan x. 

Suoritin työturvallisuuskortin, työllisyyden edistämiseksi. Oli helppo. Toisaalta taihtoisin kokeilla työskentelyä rakennusalalla, mutta en tiedä sitten olisinko sinne kovin sovelias. Moni sanoo, että ujouteni haittaisi monessa työpaikassa, mutta siinä onkin se, että jos olen työroolissa, osaan työntää sen ujouden syrjään ja uskallan jopa puhua ihmisille. Joten en usko ainakaan sen haittaavan työnsaantimahdollisuuksiani, ehkä.

Ehkä mä jotain tässä kesän aikana keksin, ehkä ja toivottavasti.

Mitä tulee muihin ihmissuhteisiin, ne on aika samaa kuin viimeksi. En edelleenkään puhu kenellekkään päivättäin, koska en halua häiritä ihmisiä x,y,z "turhanpäiväisillä" löpinöillä. 

Joskus olen myös hieman hukassa joidenkin ihmissuhteiden kanssa, taisiis ne tuntuu hyvältä ja se minkälainen se juuri silloin on, mutta koska ajattelen liikaa niin ehkä tulevaisuus pelottaa minua jollain tavalla. Siis ei huonolla tavalla missään nimessä, vaan siksi, kun en tiedä asioista. Toisaalta olen tässä hyvin oppinut elämään ns. päivä kerrallaan, ajattelematta liikaa tulevaisuuteen. 

Välillä tahtoisi vain tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Tiedän, myös että olen todella huono puhumaan asioista. Mutta sen olen oppinut, että jos jokin oikeasti ja häiritsevästä vaivaa minua, niin siitä puhun sille läheiselle, ketä se koskee. Vaikka välill toisesta tuntuu etten kertoisi, se ei ole sitä. Silloin asia, mitä en ehkä kerro on sellanen minkä olen vain ylianalysoinut, enkä halua kuulostaa tyhmältä :D Okei, nyt ainakin kuulostin tyhmältä. Oon tuntenut itseni välillä myös, vähän itsenikin yllätykseksi, niin onnelliseksi, että melkein itkin, kuitenkin pidätin itkua, enkä tiedä miksi. Ehkä siksi, etten olisi osannut selittää miksi itken, koska siinä olen maailman huonoin. Aika usein ihmiset olettaa, että itketään vain sillon kun jokin asia painaa, tai on huonosti. Minä itken myös silloin, kun jokin asia on erittäin hyvin. 

Ehkä tässä oli taas tarpeeksi ajatusripulia. 

Joten heipadiudiu ja olkaa kiltisti ja hyvää kesää. 

Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa? -Myy

Miten oma elämä voi samalla tuntua siltä et suurin osa menee hyvin, mutta silti siltä että joku ei oo hyvin. Mä ajattelen liikaa, aina kaikista asioista. Viimesen vuoden aikana on tapahtunut paljon, niin tosi hyviä kun tosi huonoja asioita. Mä alan oleen onnellinen tässä elämäntilanteessa, missä nyt oon. Silti välillä tuntuu siltä et tarviin jotain enemmän, mutta en osaa määrittää mitä se on.

Se tuntuu kurjalta, kun ainoot ihmiset jotka sulle päivän aikana oman pojan lisäksi puhuu on oma mummi ja kaupan kassa. Ei kukaan kaveri tai muu tärkeä henkilö. Välillä mä kaipaan, että saisin jutella jonkun kanssa enemmän ns. Arkipäiväisistä asioista, mutta en halua aina olla se joka alottaa keskustelemaan. Oon nykyään paljon epävarmempi kertoon asioita, joita haluaisin kertoa esimerkiksi henkilölle x tai y, koska alan miettimään vaan sitä, että kiinnostaakohan häntä oikeasti yhtään että kerron nyt tän asian hänelle. Sillon yleensä jätän kertomatta. Ja sitten surustelen yksinäni kun kukaan ei juttele :D

Mä oon suurelta osin siis onnellinen, koska mulla menee hyvin, ainakin luulen niin. Sekä arjessa, että muilla rintamilla. Mä en liikaa voi toi totta tai toistaa itseäni, kertomalla kuinka onnellinen mä oon niistä vähäisistä ystävistä ketä mulla on. Ne on parhaita. On eräs, muutamakin ihminen keitä haluaisin nähdä useammin. Yleensä esteenä on yhteiset aikataulut, tai se, että mun on vaikea saada "vapaata".  Mä kyllä uskon, että kun saan tietyt asiat rullaan niin pystyn antaa enemmän aikaa niille ihmisille, keille tahdonkin. Kuitenkin joka hetki, jonka saan viettää tärkeän ihmisen kanssa, oli se sitten sukulainen tai joku muu on erittäin merkityksellinen mulle ja antaa jaksamista taas, kun palaa arkeen.

En tiedä miksi taas avauduin tänne, mutta tää tuntuu aina olevan tosi hyvä paikka purkaa omia ajatuksia, vaikka niitä kukaan ei lukisikaan. Jotenkin kivempi laittaa ajatukset nippuun tänne, kuin että kirjoittaisin ne esimerkiksi paperille.

Voin siirtää kantani tuonnempaan

en ole kiinnostunut profetioista

taivaspaikoista, määräsijoista

olen kiinnostunut sinusta

"taitaa olla kärpäsen kakka"

Se olisi taas se aika, kun vuosi vaihtuu. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Iloa, surua ja kaikkea siltä väliltä.

Ajattelin taas vähän laittaa katseen kuluneeseen vuoteen ja kerrata, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Kerron aluksi yleisiä asiota kuluneesta vuodesta ja sitten perehdyn hieman tarkemmin, myös kuvien muodossa, jokaiseen kuukauteen kerrallaan.

Niinkuin jo sanoin, tähän vuoteen on mahtunut todella paljon kaikenlaista. 

Olen tutustunut uusiin ihmisiin, käynyt ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, saanut uusia eläimiä ja tunkenut itseenikin jotain uutta, olen myös menettänyt tärkeän ihmisen elämästäni. 

Paras ystäväni tosiaan menehtyi keväällä, se oli minulle suhteellisen rankkaa, niinkuin läheisten ihmisten menetykset yleensä ovat. Kesällä tutustuin kunnolla erääseen ihmiseen, josta on tullut tärkeä osa elämääni ja toivon, että hän myös pysyy erittäin tärkeänä. On nimittäin mitä parhainta seuraa. 

Lapsosein on kasvanut taas vuoden aikana aivan hurjasti. Olen kerennyt myös muuttaa, paikkaan johon olin vannonut, etten koskaan muuta, mutta kuinkas kävikään. Olen nähnyt kavereita enemmän ja vähemmän ja sukuloinut itseasiassa aika paljon.

Nyt mennään niihin kuukausikohtaisiin, niin tulee tähänkin ehkä jotain mielenkiintoa. 

Tammikuu'

Tammikuussa ei tainnut mitään erityisen ihmeellistä tapahtua. Leo halusi ostaa ruusuja ja pojasta kuoriutuikin oikea kukkien ystävä. 

Hankin elämäni ensimmäisen tatuoinnin, josta täältäkin löytyypi erillinen postaus.

Helmikuu

Leo täytti kaksi vuotta, iso jäbä! Buzzasin vähän orgaanusta teetä ja ilmeisesti Millan kanssa tuli käytyä jossain kaupoilla. :D

Maaliskuu

Käytiin laivalla, Leokin oli mukana ja illalla maistelin pahaa laivaviiniä.

Palen kanssa käytiin Leon leikkimaassa hieman leikkimässä. 

Innalla tuli Turussa myös pyörähdettyä. Sekä sitten ihan täällä Tampereella Tiisun keikalla. 

Huhtikuu

Huhtikuussa käväisinkin sitten Virpin kera Lapsimessuilla. Ja moikkaamassa kaveria, sekä hänen lastaan Kotkassa, siellä muuten pitäisi käydä uudemman kerran. Vierailin myös kissakahvilassa.

Toukokuu

Toukokuu oli luutavasti vuoden tapahtumarikkain. Oli rippijuhlia ja äitienpäivää. Kävästiin hoplopissa.

Toukokuu oli myös yksi raskaimmista, koska tässä kuussa paras ystäväni menehtyi. Häneltä jäi muutama eläin, jotka sitten muuttivat meille, eli perheemme kasvoi parilla pupulla ja gerbiilillä. 

Käväisin myös Vehoniemessä ja Ruotsissa. Sai vähän ajatuksia muualle silloin kun teki muutakin, kun vain istui kotona.

Kesäkuu

Kesäkuussa vietettiin sitten tämän ystäväni hautajaisia. 

Join vähän alkoholia ja tanssin hulahulaa juhannuksena, tosin juhannuksena olin selvinpäin. Kävin mökillä, jossa oli erityisen mukavaa. Sain myös ensimmäistä kertaa elämäni aikana leijan oikeasti lentämään.

Heinäkuu

Heinäkuussa sitten taas käytiin kävelemässä Helvetissä. Semmoisia retkiä olisi kiva tehdä enemmänkin jos olisi seuraa, joka tuonne metsään mukaan lähtisi :D

Kävin taas Tiisun keikalla ja tuli myös nähtyä Ari Koivunen. Kastoin myös talviturkkini, sorsan kannustaessa. Leon kanssa vierailtiin poliisimuseossa.

Elokuu

Elokuussa täytin 24 vuotta. Kai muistin oikein? :D 

Talkoilin myös Tubeconissa, jossa tein neljään päivään muuten ihan jäätävän paljon työtunteja.

Talkoilin myös Saarihelvetissä ja kävin kyllä sitten ihan vierailemassakin siellä. Oli mukavaa ja hyvä seura. 

Elokuussa ei tainnut oikein muuta erikoista tapahtua.

Syyskuu

Syyskuussa tuli taas käytyä Tiisun keikalla. Sekä näin Mokomankin, eturivissä moshaten, tottakai. Talkoilin Hervantarockkia ennen hieman julisteita jakamalla, joten sinne pääsin maksutta. Kävin myös talkoilemassa Tubecon merellä - risteilyllä. 

Lokakuu

Lokakuussa muutin Hervantaan, paikkaan Tampereella jonne en ikinä uskonut muuttavani, mutta kappas vain. Täällä on kyllä söpöjä oravia. Kävin PikkuG:n keikalla, oli huikeeta. Talkoilin muuten taas, tälläkertaa Lost In Musicissa Klubilla ja Pakkahuoneella. 

Lokakuussa tuli myös käytyä Brysselissä, elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla. Kävin tutustumassa EU:n komissioon ja Euroopan Parlamenttiin. Oli huikea porukka ja mukava matka. 

Marraskuu

Marraskuussa alkaa aina mun joulunodotus. 

Kävin katsomassa myös Mauno Pepposen TTT-teatterilla ja pääsin fanien kanssa yhteiseen tapaamiseen, toi on vaan jotain parasta. Virpin kanssa tuli myös katsottua Agents-musikaali. 

Suomen Tubettajat RY järjesti myös lauvh partyn/pikkujoulut, jossa kävin. Siellä oli kivaa ja kijvoja ihmisiä. Silloin julkistettiin tubeconiin liittyen asia, mitä oon odottanut monta vuotta. Eli vuoden 2018 Tubecon tullaan järjestämään Helsingin Messukeskuksessa.

Joulukuu

Joulukuu oli hyvin jouluinen ja meni todella nopeaan. Oltiin Hankasalmella mökillä viettämässä joulu ja olisi siellä viihtynyt pidempäänkin. 

Päätin myös ottaa toisen tatuoinnin, vaikka näin sinetöidäkseni tämän vuoden tähän :D

Hyvää ja Mahtavaa Uutta Vuotta sinne joka tätä lukee, toivotan kaikkea erikoisen jännittävää sinulle!!

PUS!