"Siis suuntaa tulevaan, askel kerrallaan"

Mun tekis mieli ihan hirveesti kirjottaa tänne jotain, mutta asioiden saaminen fiksun kuuloiseksi on vaikeaa. Joten tästä luultavasti tulee erittäin sekava ja outo postaus, mutta haluankin lähinnä kirjoittaa tämän omien ajatusten selvittämiseksi.

Alotetaan vaikka ihan yleisistä kuulumisista. Olin ahkera ja aloitin tuossa maanantaina koulun. Kokkipuolella taasen, taitaa olla jo kolmas, ellei jopa neljäs kerta kun alotan. Nyt jos sais vihdoista viimein kunnialla koko asian loppuun ja paperit! Sit vois kerranki olla ylpee itestään. Yllättävän jees on ollu koulunkäynti ja tuntuu hassulta sanoa, että vaikka väsytttää niin tykkään. Saa nähä muuttuuko mieli kun puolentoistaviikon päästä pitäisi aloittaa työssäoppiminen. Mut näillä fiiliksillä mennään eteenpäin.
Perjantaina pitäs ottaa Hanna mukaan ja mennä viettään vähän lapsivapaata tonne aikuisten "huvipaikkaan". Voitin pääsyn Jack The Roosterin Roctoberfestien etkoille. Eli sinne suunnataan söpösti sitten vähän sivistyneesti keskustelemaan henkeviä ja vähemmän henkeviä ja katselemaan mitä tapahtuma pitää sisällään.
Spämmäilen tähän kuvia taas muutamisen kappaletta ja tarvittaessa, tai kun siltä tuntuu sanon parisen sanasta. Loppuun vielä avaan sanasen arkkuni asiasta, jonka takia rusinani rasahtelee.

 Leolla on menny hyvin tää, vaikka oonki päivät koulussa. Vähän se ehkä on loppupäivän mun perään ja iltasin kitisee nukkumisen kanssa. Tai nukkumaanmeno menee mainiosti, mut sit se herää ja riekkuu ylhäälä pitkään, vaikka on selkeästi väsyny. 

 Pari kuvaa koulusta, sain ilmasta kahvia, kun oltiin keittiön puolella. Alakuva perus teinipeili, jee. Onhan sitä tauolla pakko itteensä kuvata vessareissun ohella. 

 Leo on keksiny uuden tavan matkustaa rattaissa. On ny kahtena muunakin kauppareissuna halunnu tonne.

 Chihuni on kova pusutteleen.

 Koska rakastan joulua ehkä ihan todella paljon, olihan se pakko tuommoinen laskuri laittaa puhelimen näyttöön ja vaihtaa taustakuvakin hyvää fiilistä tuovaksi.

Pelkkää lovee. 

siis, en tiiä mistä alottaisin. Mun aivoit ei vaan aina ymmärrä.

Kuvittele et sulla on tosi tärkee ihminen sun elämässä. Ette nää usein, mutta juttelette erittäin usein. sitkun se onkin hetken hiljaa mietit miks näin taphtuu. Oot kuitenkin nii ujo tai pelkuri, ettet asiasta uskalla kysyä. Silti mietit asiaa about kokoajan. Noh, sit jos yrität puhua tälle henkilölle hän joko ei vastaa tai vastaa hyvin vähän tai harvoin. jpohrioyrpg. Ei sua ketuta, ei. Ei sillä että itse aina vastaisit hänen yhteydenottoihin, mutta sinulla on yleensä siihen syy, oot ollu nukkumassa tai on just ollu joku tärkee juttu ettei vaan pysty. Ilmotat kyllä toiselle sitten jälkikäteen asiasta, kun huomaat, että hän on kaivannut sua. Mutta noh se toinen uskoo tai ei usko. Paripäivää juttelette taas normaalisti ja sitten alkaa sama harvasanaisuus ja vastaamattomuus taas syystä, mitä et edes itse kunnolla ymmärrä. Tiedät varmaan tunteen kuinka tässä mietityttää että mitä oot tälläkertaa tehny ja mitä kannattais tehä ettei suututtais tai mitälie toista lisää. Tahtoisit vain jutella, mutta yksinpuhelukin on vähän tylsää. Joten olet hiljaa ja mietit kyseistä henkilöä öö, vähintään kerran tunnissa. 

Joomoi, oon varmaan sekoamassa. 

Se oli vuosi, jolloin sattui ja tapahtui...

Puhutaan tänään vähän musikaalista, nimeltä vuonna 85. Tästä on ennekin ollut puhetta täällä blogin puolella, hyvinkin monesti. Jos kiinnostaa löydätte kaikki aiheeseen liittyvät postaukset tägillä vuonna 85, tägit löytyy tuolta sivupalkista "listana".

Syy, miksi haluan puhua tästä juuri nyt on se, että tämän musikaalin taru alkaa olla loppumassa kokonaan. Olin tässä muutama viikko takaperin katsomassa konserttia, jossa nämä näyttelijät esittivät lauluja musikaalista ja kertoivat tarinoita. Ja tämä konsertti oli nimeltään Final countdown, joten voitte jo siitä päätellä, että tämä oli tavallaan koko konseptin päätös. Näitä konsertteja järjestetään vielä yksi joka yllätys,yllätys on jo loppuunmyyty.

Tämä musikaali on kuitenkin pyörinyt näin teatterikappaleeksi hyvin pitkään ttt-teatterilla. Aivan ensimmäinen esitys on ollut 7.9.2006. En muista milloin ite oon ensimmäisen kerran käynyt katsomassa, mutta voin sanoa, että siitä on KAUAN. Jos olisin ollut rikas olisin varmaan kolunnut jokaisen näytöksen läpi :D Kyllä niitä nytkin on muutama tullut käytyä, enkä kadu.

Tämähän on ilmiönä aivan todella suuri, koska tämän musikaalin myötä on yhdelle hahmolle tehty oma musikaalikeikkanäytelmä  sekä kesäteatterissa esitetty samaan aiheeseen, samoilla hahmoilla liittyvä kesäinen musikaali. Myöskin elokuva on tämän musikaalin myötä syntynyt.

Tämä on ollut semmonen musikaali, mihin ei kyllästy koskaan. Ja mikä teatterissa on parasta, niin mikään näytös ei koskaan ole täydellisesti samanlainen. Onhan se haikeeta, kun tämä loppuu, mutta niin on vain tapahduttava. Onneksi jää pelejä ja muita oheisasioita, joiden avulla voi sitten muistella. Facebookissa on myös ryhmä meille musikaalin faneille jossa saa "vertaistukea" ja pääsee fiilistelemään yhdessä asioita.

Tein aiheesta myös videon, mistä löytyy klippejä kyseisestä konsertista. Laatu ei päätähuimaa, koska puhelin mutta menkööt :)

Särkänniemien Delfiinikohu.

Pakko ottaa ehkä itsekkin hieman puheeksi, tämä  viimepäivinä otsikoissa ollut delfiinikohu.
Itse seurasin asiaa sivusta ja luin satunnaisia keskusteluja, sekä lehtiartikkeleita. Ajattelin tuoda ilmi jotain omia ajatuksiani asiasta. Vaikka en sen syvemmin olekkaan perehtynyt tähän.

Itse ymmärrän molempia kohun osapuolia. Jos särkänniemelle on monen asiantuntijan mukaan kerrottu, että on turvallista ja hyvä juttu siirtää ne Kreikkaan ja ymmärrän myös sen, miksi asia tehtiin vaitonaisesti ja ns. salassa. Tottakai olisi ollut paljon enemmän porukkaa sekä näitä mielenosotuksia, jos asiasta paljonkin etukäteen oltaisiin tiedotettu. Yöaikaan siirto oli myös ymmärrettävää, koska silloin on vähemmän liikennettä ja kaikki sujuu joutuisammin.

Ymmärrän myös Oikeutta Eläimille- järjestön huolen, koska tottakai he tahtovat ajatella delfiinien parasta. Ja olisihan se ollut hyvä, jos nämä oltaisiin voitu pitää Tampereella siihen asti, että se turvakoti, mikä on (ehkä) rakenteilla, olisi valmis. Koska delfiinit siirrettiin kohuttuun delfinaarioon tottakai siitä syntyy huoli delfiinien loppuelämästä.

Itse en osaa sanoa, millä kannalla olisin. En kuitenkaan tämän kohun takia aio boikotoida millään tavalla särkänniemeä. Nytkin särkänniemen päättäjäisissä piti esiintyä mm. happoradio, Erin ja Lauri Tähkö ,jotka kaikki peruivat esiintymisensä tämän kohun vuoksi. Tällähetkellä vain Jonne Aaron on kiinnitettynä. Ymmärrän toisaalta tämänkin asian, mutta toisaalta he luultavasti tuottavat tällä perumisella myös pettymyksen monelle fanille.

Tälläisissä asioissa on niin monta puolta ja itse en ole asiaan niin paljon perehtynyt, että uskaltaisin liittyä kummallekkaan puolelle niinsanotusti, joten pallottelen kivasti keskellä ja olen ehkä jossaivälissä jotain mieltä asioista.

Affenareissua.

Hiiohoi.

Olin tässä juuri Leon kanssa viikon Ahvenamaalla ja oli oikein hupaisaa. Sää ei ollut joka päivä ihan parhaimmasta päästä, mut eipä se haitannut. 

Mä onnistuin rikkoon puhelimenikin matkalla, koska oon vaan supertaitava. Sain kyllä sit uuden puhelimen pienellä budjetilla ja koska se piti saada heti vaihtoehtoja oli hurjat kolme. Päädyin sitten Samsung galaxy J5 puhelimeen, koska se sattui olemaan paras vaihtoehdoista, vaikken siihenkään ole täysin tyytyväinen, niin on se parempi kuin joku ikivanha  :D

 Me kuljettiin siis junalla Turkuun ja yllätyin siitä, kuinka kiltisti Leo oli. Leo sai joltain kivalta tädiltä jäätelönkin, josta minä kyllä söin yli puolet. Tabletti oli hyvä ottaa mukaan, koska tämä pieeni muumifani (äitiinsä tullut :3) sai katsella muumeja. 

 Käytin vaarin konetta senverran mitä kerkesin, Inna käytti aina muutoin (eli käytin päivällä ja illalla/yöllä). Ekana päivänä se kone ei vaan tykänny musta. 

 Lähellä oli pieni leikkipaikka, minkä hiekkalaatikolla oli hyvä ottaa rennosti ja hitto, että siellä oli myös paljon hämähäkkejä. Allaoleva kuva on otettu kiipeilytelineestä. 

 Päivien ohjelma oli katukuinkin tiivistettynä tähän kuvaan, eli muumeja ja oleilua  niin kauan, että Inna tuli töistä.

 Puhelinaddikti ja sen lapsi.....

 Otin vaan muutaman selfien koko matkan aikana (kröhöm...) 

Leo ilmeisesti on kattonu kun oon otytanu selfieitä ku se matki mua aina, kun sai kameran päälle. Allaoleva kuva on siis leon ihan itse ottama. 

 kukko.

 Niiin söpöjä pupuja et olisin voinu ottaa kaikki kotiin. 

 Tämä samasta paikasta, missä oli elukoita. Leon mielestä meri oli paaaaaaaljon kivempi kuin liukumäki/lasten leikkipaikkakiipeilytelinehärpäke. Js mitä siitä, että vaatteet vähän kastuu.

 Koska liukumäen laskeminen äitin kans on vaan superkivaa.

 Toi kallionyppylä mikä tässä näkyy, niin siinä olis niiiiiiin kiva istua jos olis semmone aurinkoinen päivä ja ilta. Niin kiva jonku kylmän juoman (esmes energiajuoma) ni istua siinä jossain ilta-auringossa. Haluan.

 Paluumatkalla oli hytti ja hytissä ikkuna. 

 Vähän erilainen kahvikuva.

 Siellä oli jotain hyyyvin jännittävää.

Kotimatkajunassa Leo nukahti syliin ja siinä sitten ite kuuntelin iki-ihanaa mokomaa ja pidin toista sylissä ja välillä puhuin vähän puhelimessakin :) 

Oli oikein onnistunut reissu ja voisin tehdä uudestaan. 

Nyt viikonloppuna (2.9alkaen) meenkin sitten pitkäst, pitkästä aikaa Anelle Kotkaan kyläileen poitsun kanssa. Vähän hirvittää se päälle 4h:n bussimatka, mutta eiköhän me selvitä.